perjantai 31. elokuuta 2018

Erityisherkkyys työelämässä - kokemuksellista antia



Asiantuntijan blogikirjoitus:

Erityisherkkyys työelämässä – kokemuksellista antia


Siitä lähtien, kun oivalsin olevani itse erityisherkkä, olen kantanut ajatuksissani erityisherkkyyden ja työelämän sekä johtamisen yhteensovittamista tutkimus- ja kirjoitustyössä. Työyhteisöistä ja erilaisista organisaatioista nousevat ilmiöt ovat kiinnostaneet minua useita vuosia tehdessäni tutkimustyötä. Omat kokemukset ovat vahvoja, mutta pohtivana yksilönä myös muiden kokemukset kiinnostavat. Viime vuoden 2017 erityisherkkien heimojuhlilla Järvenpäässä työpajatyöskentelyssä 24 henkilöä pohti ryhmissä erityisherkkyyttä työelämässä työntekijän ja johtamisen näkökulmista ansiokkaasti. Varsinaisena teemana oli erityisherkkyys työelämässä ja johtamisessa - voimavarat käyttöön. Joitain tuon työpajan anteja nostan tässä esiin, pääasiassa erityisherkkään työntekijään liittyen. Työpajasta saatuja näkemyksiä erityisherkkyyden johtamisesta tulen vahvistamaan hankkimalla lisätutkimusmateriaalia sähköisen e-lomakekyselyn avulla. Ensi syksyn kuluessa on tavoitteena kirjoittaa teemasta kokonaisuutena lehtiartikkeli.

Hyvä työyhteisö peruslähtökohtana

Tämän päivän työelämässä on monenlaisia haasteita ja kompleksisia tekijöitä, jotka velvoittavat niin työntekijöitä kuin johtajia muokkaamaan asenteitaan, uudistamaan toimintatapojaan ja arvostamaan moninaisuutta rikkautena. Haasteellisuutta tuovat erilaiset uudistuspaineet ja rakennemuutokset, puhumattakaan tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden vaatimusten kohoamisesta. Työyhteisöihin on sekoittuneina erilaisia ihmistyyppejä, joilla jokaisella tulee olla oma paikkansa kokonaisuudessa ja tuottavassa työssä.

Toimiva työyhteisö on keskeinen tavoite organisaatiossa. Siellä tiedonkulku toimii ja avoin, kannustava sekä salliva ilmapiiri antaa yksilöille rohkeutta nostaa esiin vaikeitakin asioita, joita voidaan sitten yhteistyössä pyrkiä selvittämään. Tämä edellyttää samalla vahvaa keskinäistä luottamusta kaikkien työyhteisön jäsenten kesken. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä niin sisällöllisesti kuin vaativuudenkin suhteen. Riittävän hyvällä tiedonkululla ja yhteisillä pelisäännöillä sekä keskinäisellä vuorovaikutuksella rakennetaan erilaisille ihmistyypeille soveltuva työyhteisö, joka on samalla todennäköisesti sekä tehokas että tuottava kuin myös hyvinvoiva (Järvinen 2017.) Vuorovaikutuksella ja siihen liittyvillä havainnointitaidoilla on valtaisa merkitys erityisesti muutoksia toteutettaessa (Isotalus & Rajalahti 2017) ja tarve muutoksiin on jatkuva. Erityisesti näissä tilanteissa työyhteisössä tarvitaan johtajuutta, mikä edellyttää monipuolista johtamisosaamista tilannekohtaisesti ja siten myös erilaisten työntekijöiden osaamisen huomioimista ja tietotaidon hyödyntämistä. (ks. Spears 2004; Ollila & Vartiainen 2014; Jabe 2017.) Hyvän työyhteisön merkitys perustuu keskeisesti näihin esitettyihin elementteihin.

Erityisherkkien kokemuksia työelämästä - työpajan antia

Erityisherkälle ihmistyypille itsenäisyys on tärkeä elementti, toisin sanoen hänellä on ”tarve tehdä työtä eri tavalla kuin muut” kuitenkin ”ilman erityiskohtelua”, keskittyä asiaan rauhassa ja saada samalla tyydytystä tehdystä työstä. Sisäisen tyydytyksen kokemus perustuu erityisen paljon luottamukseen ja erityisherkkä kokee olevansa ”luotettava työntekijä”. Luottamuksen ilmapiirissä nousee selkeämmin esiin yksilön luovuus, mikä erityisherkällä on useimmiten hyvin vahva. Lisäksi vahva tunnollisuus tuottaa ”vilpittömän pyrkimyksen tehdä asiat hyvin, koska…asiat eivät ole vain asioita, vaan ne ovat merkityksellisiä”.

Konflikteja syntyy työyhteisöissä ihmisten kesken. Erityisherkkä työntekijä pyrkii välttämään konflikteja ja sopeutuu tilanteeseen usein liian helposti, ”ei halua nostaa asioita esiin, vaikka huomaa, miten niitä voisi parantaa, mutta huomaamattomasti”. Toisaalta täydellisyyden tavoittelu ja liiallinen sopeutuvaisuus ”kiltteys” voi johtaa henkilökohtaiseen uupumukseen. Uuvuttavaa voi olla myös havainnointikyvyn herkkyys, kun aistii kielteisiä ja tunnepitoisia asioita ympäristössään. Tuota kykyä hyödyntämällä voidaan positiivisessa mielessä päästä syvempään ja tuottavampaan vuorovaikutukseen työyhteisön jäsenten kanssa ja siten ehkä kyetä ennakoimaan ja avoimemmin käsittelemään myös vaikeita, kompleksisiakin tilanteita. Hyvä vuorovaikutuksellinen tiedonkulku ei perustu pelkästään viestintään, vaan ennen kaikkea kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen vastavuoroisesti. Se on johdonmukaista, rehellistä ja avointa, olemme sitten perusolemukseltamme introvertteja tai ekstroverttejä erityisherkkiä, tai kaikkea siltä väliltä. ”Yhteishengen luominen on tärkeää”, ja sen turvin työyhteisön kannattelu on perusteltua. ”Toisen henkilön erityisherkkyyden työyhteisössä aistii”, mutta miten varma olet asiasta ja toisaalta pystytkö kertomaan omasta herkkyydestäsi muille? Ilmaisemalla erityisherkkänä itseään ja tarpeitaan työn tekemisen suhteen on peruste omalle kokemuksellisuudelle mahdollisuudesta vaikuttaa muutoksen tarpeessa oleville asioille työssä. Toki tähän tarvitaan kuuntelevaa esimiestä/johtajaa, joka on ”reilu, tasapuolinen ja johdonmukainen”.

Työpajan tuottama tieto perustuu kokemuksellisuuteen, joka on vahvasti hyvin subjektiivista. Siitä huolimatta ja juuri siksi tarvitaan lisää tutkimusta yksilöiden kokemuksista kytkettynä johonkin tiettyyn kontekstiin, kuten tässä työelämään ja johtamiseen.

Lämpimät kiitokset Erityisherkkien yhdistykselle sekä kyselyyn vastaajille!

Ystävällisin terveisin

Seija Ollila

Dosentti, HTT, yliopistonlehtori

Master-CSLE, työnohjaaja

Sosiaali- ja terveyshallintotiede

Vaasan yliopisto, Johtamisen yksikkö




1 kommentti:

  1. Tunnistan tästä tekstistä itseni. Onni on ollut tutustua erityisherkkyyteen. Syysiloja! Tuija

    VastaaPoista