31 elokuuta 2018

Suhtautua ja voimautua


Jäsenen blogikirjoitus:


Suhtautua ja voimautua


Miten paha olo onkaan tässä tilanteessa! Kun vaatimuksia vain satelee ja odotuksia sekä toiveita. Kaikkiin en millään pysty vastaamaan. Huoli kasvaa... niin, miten voisin auttaa nyt tuota ihmistä. Tunnen itseni riittämättömäksi. Pian jo aivan surkeaksi. Huonoksi.

Bussissa kotiin saan etupenkin, onneksi. Näen ulos maisemaan. Se helpottaa. Mutta tämä meteli, se aika ajoin aivan sattuu korviini. Kaikki tuoksut, hajut rassaavat niin ikään. En viitsi katsoa ihmisiä, ärsyttävät vain, kaikilla kännykkä kädessä, näpy näpy, onko ja mitä järkee tuossa? Jotkut kuitenkin juttelevat iloisesti. Minä vain väsyneenä kuoreeni käpertyneenä.

Kotona yläkerran poika kulkee töms töms. Ei haloo, en jaksa… Laitan tulpat korviini ja menen jumppamatolleni oikomaan jäseniäni. Voimisteluni tekee hyvää, hengittely ja lepo tekee hyvää niin.

Niin huono niin monessa asiassa, niin usein. Tätäkö se erityisherkkyys on? Pitääpä miettiä. - Ei, ei se ole huonoutta. Sitä se ei ole. Jos olen herkkä muiden odotuksille, ja haluan auttaa, jos minulla on herkkä kuulo ja muutkin aistit ja jos tykkään hiljaisuudesta aika ajoin ja jopa päivittäin, niin se ei todellakaan ole huonoutta. Jos koen itseni huonoksi, kun väsyn mainitsemistani tilanteista, se on toki herkkyyttä sekin, mutta siihen asiaan voi vaikuttaa.

Hyväksyn itseni kuormittuvana, herkkänä. Suhtaudun itseeni ystävällisesti niissä tilanteissa kun virikkeet, vaatimukset tai ärsytykset lyövät yli. Annan itselleni tukea ja lempeyttä sellaisissa tilanteissa. Myös hoidan itseäni, että jaksan paremmin. Tämä kaikki auttaa; asettamaan rajoja, kestämään tilapäistä rasittavaa tilannetta paremmin, ja pysymään myös tyynenä ja vastaanottavaisena hyville asioille, hankalankin keskellä.

Tarvitsen joka päivä monenlaista ravintoa, eikä tosiaankaan vain ruokaa, vaan paljon muutakin. Tarvitsen kauneutta, tarvitsen rauhaa. Ja mitä enemmän annan itselleni ymmärrystä, sitä enemmän annan sitä muillekin. Hyvinvoinnin luominen, se lisää hyvinvointia.

Merja Korpisaari


 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti