torstai 11. lokakuuta 2018

Rutiineista


Jäsenen blogikirjoitus:

Rutiineista

 

Taistele ilolla rutiineja vastaan” – tai jotain tämän tyyppistä – kehotetaan erään suomalaisyrityksen mainoksessa, jonka mainoslause näkyy kesken työpäiväni vastapäisen myymälän yhteydestä työpaikallani. Negatiivisia mielikuvia rutiineista luova lause sai minut heti ajattelemaan – rutiinien puolesta.


Suurimmalle osalle ihmisistä rutiinit ovat varmasti asioita, jotka luovat säännöllisyyttä ja turvallisuutta arkeen, jo lapsuudesta saakka. Erityisherkille rutiinit taitavat kuitenkin olla vielä suuremmassa osassa jokapäiväistä elämää ja niihin on ollut helppo mukautua ja turvautua silloin, kun elämä on heitellyt. Toki poikkeuksiakin on, ja täytyy muistaa, ettei tässä taaskaan olla yleistämässä.


Rutiineilla – joiden tyypeillä löytyy varmasti erilaisuuksia ihmisten kesken – on lähtökohtaisesti hyvä tarkoitus. Miksi siis niitä pitäisi mollata ja väheksyä? Miksi rutiineistaan kiinni pitäviä ihmisiä ajatellaan joskus tylsiksi ja kaavoihin kangistuneiksi arjen ahertajiksi, joiden on vaikeaa olla spontaaneja?


Itse erityisherkkänä rakastan rutiineja. Saatan välillä poiketa niistä, ja viime vuosina siitä on tullut entistä helpompaa. Olen oppinut, ettei maailma kaadu, vaikka välillä saattaisi tehdä asioita ihan tietoisestikin eri tavalla. Se on terveellistä.


Pienenä minut laitettiin lastenvaunuissa parvekkeelle raikkaaseen talvi-ilmaan ja olin nukahtanut kuulemma heti. Söin tiettyihin aikoihin ja luulen, että pohdintojani oli helppo aavistella silloinkin, kun en vielä osannut puhua. Lapsuudessani taas en nauttinut myöhään valvomisesta, tai muustakaan omaan jaksamiseen tai hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavista asioista. Jos oli kovin muuttuva viikko, oli mukauduttava jatkuvasti muiden rakentamiin rutiineihin. Se oli kuormittavaa.


Siksi pidänkin siitä, että nyt oma arki on rakentunut pienten, tosin ei-niin-vakavasti otettavien rutiinien ympärille. Kaupassa ostoskoriin tarttuu usein samoja ruokia, arkipäivisin on mukavaa noudattaa aina samaa rytmiä ja jumppatunnilla on kiva kohdata salissa aina ne samat naamat. Lenkillä kuuntelen usein samantapaista musiikkia kuin aina, sillä silloin mieleni tyhjenee ja rentoudun. Rutiinien ulkopuolella taas tulee vastaan asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa – sekin on hyväksyttävä.


Mutta kun elämästään rakentaa omanlaista ja omista rutiineistaan oppii pitämään, on helpompi palata muista asioista taas niiden pariin. Rutiinit ovat arjen perusta, eikä niitä vastaan tarvitse taistella.



Anna












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti