tiistai 6. marraskuuta 2018

Yhdeksän hyvää syytä elää


Jäsenen blogikirjoitus:

Yhdeksän hyvää syytä elää


Kävin lokakuun lopussa katsomassa Ryhmäteatterissa näytelmän "9 hyvää syytä elää". Odotin siltä paljon, koska arvostelut olivat hyviä ja näytelmää mainostettiin kertomukseksi syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta. Tämä oli pitkästä aikaa näytelmä, joka kosketti syvältä. Myönnän, että tarvitsin nenäliinaa esityksen loppupuolella.

Ennen näytelmän alkua kuulin, kuinka takanani istuvat naiset marisivat, että taas tällainen harmaa  näytelmä. Lavastus oli harmaata ja päähenkilön nimi oli Klara Harmaa. Lopussa kukaan ei valittanut, ja aplodit olivat mahtavat.

Päähenkilö Klara on ilmeisen ahdistunut ja masentunut nuori nainen, joka on vastikään muuttanut pois kotoaan. Ongelmat ovat kasvaneet, ja lopulta hänellä on äärettömän vaikeaa edes käydä kaupassa. Koska hänen omahoitajallaan ei riitä hänelle aikaa, hän saa tehtäväkseen kirjata ylös yhdeksän hyvää syytä elää. Ensimmäinen hyvä syy on nukkuminen.


Klaran parantuminen alkaa tämän listan tekemisestä ja  koirasta, jota sen isäntä ei juomiseltaan jaksa eikä muista hoitaa. Koira on kuolemaisillaan, kun Klara löytää sen ja adoptoi itselleen. Koiraa eli Urho-Kalevaa esittää loistavasti Juha Kukkonen.

Klara ei mene ulos, mutta sitten talon asukkaat, joilla myös kaikilla on pahoja ongelmia, tulevat hänen luokseen Vähitellen Klara tutustuu muihinkin asukkaisiin,  kun alkaa auttaa muita. Klara näkee, kuulee ja tajuaa paljon paremmin asioita kuin muut ja hänellä on hyvä empatiakyky. Hän on melko varmasti erityisherkkä ja oppii käyttämään hienoa kykyään hyväkseen.


Näytelmän aihe on raskas, mutta siinä on paljon huumoria ja onnellinen loppu. Näytöksiä on 15.12. asti.



Pirre

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti