Arkiaamuisin kuljen työmatkani metrolla.
Istun usein ajatuksissani: selaan kännykkää tai teen ristikoita. Aiemmin luin
useasti kirjaa, mutta se on jäänyt. Ehkä kiihkeä arkirytmi vie pohjaa
pitkäjänteiseltä keskittymiseltä. Sähköisiin viestintävälineisiin jää helposti
koukkuun ja pelkkä omissa ajatuksissa olo tai oman itsen tutkiskelu jää
vähemmälle. Yritän kyllä vähentää työmatkoilla facebookin tai iltapäivälehtien
lukemista. Pää käy muutenkin ylikierroksilla päivän tapahtumista ja ympäristön
ärsykkeistä.
Joskus katseeni harhailee ja jään
seurailemaan metron matkustajia -heidän aamuoloaan. Kasvoilta ja kehon kielestä
voi arvailla muiden tunteita. On ihmisiä, joilla on hymy huulilla –ihana aamu.
Toisella on taas haukotus tulossa –olisin voinut vielä nukkua. Joskus
huomaa, että vastapäätä olevalla on suru silmissä –mielen syövereissä
voi olla huolia tai pettymyksiä surun lisäksi. Kuka tietää. Erityisherkkä, kun
olen, tunnistan ihmisten kehonkielestä nuo tunteet.
Minusta heijastuu varmasti samat olotilat
ja tunteet päivästä riippuen. Tavallisena aamunakin saatan olla jo
työmatkan aikana niin päivän tehtävissä kiinni, etten huomaa ympäröivää
maailmaa lainkaan. Usein mietin jo etukäteen, miten selviän päivän kiireessä
tai miten kohtaan hankalan tilanteen/henkilön. Eteen saattaa tulla
pettymyksiä niin itseen kuin toisiinkin. Onhan päivässä tietysti myös hyviä
asioita, mutta haasteelliset asiat tulevat usein mieleen ensimmäisenä ja ne
heijastuvat kasvoistani varmasti useammin kuin ilo.
Se on elämää!
Tunteet tulevat ja menevät. Kun muistaisi, ettei menisi niin syvälle päivän eri
tapahtumiin tai tunteisiin. Muistaisi elää ja näkisi elämää ympärillä. Kun
muistaisi tämän ennen kuin jokin ajatus valtaa mielen ja vie mennessään kaiken
muun. Muistaisi heijastaa ympärilleen iloa ja onnea tai elämän tasapainoa!
Metro kuljettaa
Metro kulkee,
kuljettaa ihmisiä ees ja taas
töihin
kotiin
harrastuksiin
rakkaan luo
Sen sisällä kaikki ihmisten
huolet
toiveet
ilot ja
surut
Se voisi kertoa tarinaa monta ihmisen elämästä
Vaan se kulkee vaan
ees ja taas.
-Marjatta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti