torstai 13. joulukuuta 2018

Erityisherkkä vanhus ja oma rauha

Kuva:pixabay

Jäsenen blogikirjoitus:


Vanhuskin voi olla erityisherkkä. Ja moni tietenkin onkin.

Olen miettinyt usein miten pärjäävät hoitolaitoksissa esim. meluherkät, rauhaa kaipaavat vanhukset? Monessa paikassa kun on tiukka päiväohjelma ja halutaan myös aktivoida asukkaitaan. Erityisherkkä ei välttämättä jaksa sosiaalisuutta niin paljon kuin muut. Päivän ruokailut yhdessä muiden kanssa saattaa olla toisinaan riittävä sosiaalisuuskiintiö monelle. Ja ohjelmana esim. kovaääninen karaoke tanssimusiikilla ei kiinnosta vaikka jaksaisikin.

Vanhus on ihan sama ihminen kuin nuorempana, vain vähän tai paljonkin jaksamattomampi ja todennäköisesti sairaampi. Jaksamattomampi myös ein sanomiseen. Haluaa ehkä miellyttää muita. Ja muutenkin tietenkin toivoo, että muut ei katsoisi pitkään tai sanoisi pahasti.

Siksi pitäisi osallistua, kun pyydetään. Vaan kun askartelukaan ei kiinnosta, runojen lukeminen huoneessaan sen sijaan kyllä. Muisteleminen on mukavaa, mutta ei kaikkien kanssa. Ja jos on kipeä, haluaa olla kokonaan yksin hetken.

On vanhuksia, kotonaan varsinkin, jotka voivat kärsiä yksinäisyydestä. Heitä on paljon. Siksi on vähän hoopoa puhua ylisosiaalisuuden paineessa elävistä vanhuksista. Mutta kyllä näitä molempia tilanteita on oikeasti.

Voisipa tasoittaa kaikkien vanhusten päivien polkuja. Vanhuksia on monenlaisia kuten yleensä ihmisiä.

Viidesosa ihmisistä on erityisherkkiä. Se on paljon. Kunpa hoitajissa olisi vähintään tuo sama osuus, erityisherkkä kun ymmärtää parhaiten toista erityisherkkää. Eri asia on, onko mahdollista yksilölliseen huomioimiseen laitos- tai avohoidossa.

Kun olen vanha, toivoisin, että elämässäni olisi edelleen erityisherkkiä ja muitakin ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita ja iloita elämästä ja että elämäntahti voisi olla rauhallinen.

Merja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti