tiistai 15. tammikuuta 2019

Auttamistyöläisen akku saattaa hiipua huomaamatta

Asiantuntijan blogikirjoitus

Minulla oli ilo saada tehdä sosionomin opinnäytetyöni viime vuoden aikana HSP-yhdistyksen toimeksiantona. Erityisherkkyyteen liittyvää opinnäytetyön aihetta aloin pyöritellä mielessäni jo opintojeni puolivälissä, kun huomasin, kuinka vähän etenkin Suomessa aiheesta on tehty tutkimuksia. Ajattelin erityisherkkyyden myös liittyvän monella tapaa sosiaalialaan, jossa tehdään työtä hyvin henkilökohtaisella tasolla asiakkaiden elämänhallinnan hyväksi. Yhden, oletettavasti erityisherkän, lehtorin kannustamana aloinkin kehitellä aihetta lisää. Lopulta aiheeksi muotoutui " 'Se, että itsensä hyväksyy, auttaa valtavasti' – Erityisherkkien sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja sen uhkista."


Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia ennen kaikkea heidän erityisherkkyytensä ilmenemisestä työssä ja työhyvinvoinnissa. Tehtävää tarkennettiin tutkimuskysymyksillä, joilla selvitettiin heidän kokemuksiaan erityisherkkyyden hyvistä ja huonoista puolista työhyvinvoinnin kannalta sekä heidän löytämiään keinoja oman työhyvinvoinnin edistämiseksi.


Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisesti käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa aineistona olivat seitsemän eri puolilla Suomea erilaisten asiakasryhmien kanssa toimivan sosiaalialan työntekijän kokemukset. Kultakin osallistujalta sain tutkimusaineiston joko teemahaastatteluna tai kirjoitelmana. Teemakysymysten ympärille rakentuneen aineiston sisällönanalyysin tein kokemuksen merkityksiä korostavaa fenomenologista tutkimusperinnettä noudattaen.


Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä pääteemaa. Avaintekijäksi nousi HSP-piirteistönsä tiedostaminen. Se vapautti, lisäsi itsetuntemusta ja hyvinvointia sekä vahvisti ammatti-identiteettiä. Kun erityisherkkyyspiirteistönsä hyväksyy, on se helpompi valjastaa voimavarakseen myös asiakkaiden hyväksi. Erityisherkkyys nähtiinkin monin tavoin vahvuutena ihmisläheisessä työssä, erityisesti siihen liittyvät kohtaamisen taidot. Toisaalta myös erityisherkillä yleinen kuormittumisalttius toteutui myös tutkituilla. Erityisesti myötätuntostressi sekä ylivirittyneisyystaipumus uhkasivat työhyvinvointia.


Vaikka tutkimusotanta oli pieni, on huomionarvoista, että lähes kaikki osallistujat olivat kokeneet viime vuosien aikana työperäistä väsymystä ja olleet sairauslomilla. Tämä mielestäni kertoo paitsi sosiaalialan henkisestä kuormittavuudesta, myös HSP-henkilöiden erityisestä työhyvinvoinnista huolehtimisen tarpeesta. Pysähdys oli monille kuitenkin merkinnyt käännettä oman HSP-piirteistön tiedostamisen kautta parempaan itsestään huolehtimiseen: tutkitut olivat löytäneet monia omia yksilöllisiä keinoja edistää omaa työhyvinvointiaan, kuten omien rajojen vetämisen työn suhteen ja säännöllisen oman hiljaisen palautumisajan järjestämisen. Työhyvinvoinnin uhkien ja työssä jaksamisen keinojen voi olettaa koskevan pitkälti myös muiden auttamisalojen, kuten esimerkiksi hoitoalan, HSP-työntekijöitä.


Jos haluat tutustua koko työhön tarkemmin, löytyy se Theseus-tietokannasta seuraavalla linkillä: http://www.theseus.fi/handle/10024/157752


Mona Hormia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti