tiistai 26. helmikuuta 2019

Erityisen hyviä kirjoja erityisherkkyydestä

Kuva: Pixabay

    

 

 

 

 

 

 

        

 

 

Toiminnanjohtajan blogi:

Anna kirjoitti blogissaan hyvistä, kolahtavista herkkyyskirjoista. Hän kirjoitti hyvää esittelyä syksyllä ilmestyneestä Suvi Bowellanin uudesta kirjasta ”Ihana herkkyys”. Toinen uutukainen on Norjan prinsessa Märtha Louisen ja Elisabeth Nordengin kirja "Herkäksi syntynyt". Onkin ilahduttavaa, että viimeisten kuukausien aikana on tullut hyviä lisäyksiä erityisherkkyyskirjallisuuteen, koska kyllähän tämän alan kirjallisuus kokonaisuudessaankin vielä pienen hyllytilan täyttää.

Tiedustelin Suomen Erityisherkät ry:n jäsenkirjeessä erityisherkkien omia suosikkikirjoja. Eve vastasi tähän hienosti, että jopa kaikki ovat olleet hänelle merkittäviä: ”Melkein jokainen kirja on se kaikkein vaikuttavin juuri sillä hetkellä, kun sitä lukee”. Hänelle ensimmäisiä aiheeseen liittyviä kirjoja oli Sylvi-Sanni Mannisen kirja ”Outolintu, erilainen”, joka on jäänyt mieleen ja jonka lukemista Eve suosittelee, koska se auttoi häntä ymmärtämään monia tärkeitä asioita.

Myös Pirjo toteaa kaikkien hänen lukemiensa erityisherkkyyteen liittyvien kirjojen olleet vaikuttavia. Erinomaiseksi peruskirjassa hän mainitsee Heli Heiskasen ”Herkkyyteni voima”. Sanna on samoilla linjoilla Pirjon kanssa Heli Heiskasen kirjasta ja hän kirjoittaa: ”Ostin sen, kun tajusin olevani herkkä. Kirja auttoi ymmärtämään itseäni paremmin. Se on erinomainen peruskirja. Käsittelee herkkyyttä kattavasti.” Pienen otoksen perusteella Heli Heiskasen kirjan lukeminen näyttäisi olevan monille merkittävä kokemus, koska myös Kirsi mainitsee sen olleen hänelle ”merkityksellinen ja osaltaan luoneen polkua erityisherkkyyden kanssa elämisessä”.

Erityisherkkien suosikkilistalle nousee useasti mainittuna Janna Satrin kirja ”Sisäinen lepatus” ja Merja toteaa sen vaikutuksen olleen itselle merkittävän. Ilahduttavasti myös aluksi mainittu Suvi Bowellanin uusi kirja ovat löytänyt tiensä erityisherkkien luettavaksi. Kirsi kirjoittaa kirjan olevan ”kaunis kirja ja aivan kuin sielunsisko olisi sen kirjoittanut.”


Mikä sitten puuttuu? Tähän kysymykseen sain muutamia oivallisia kommentteja ja ideoita. Koska erityisherkkyys asiana, teoriana ja ilmiönä on Suomessa vielä hyvin uusi, ymmärrettävästi monet tarpeelliset kirjat ovat vielä kirjoittamatta. Eve kaipaa jonkinlaista erityisherkän selviytymisopasta, joka neuvoisi ja kannustaisi rohkeammin olemaan juuri sitä mitä on: ” Meitä on moneksi, joku arvostaa enemmän tieteellistä todistusta, kun taas itse luen mieluummin kokemuspohjaisia teoksia”.

Suvi tuo esille nuoret, sillä hänen mukaansa pitäisi ehdottomasti olla jokin riittävän lyhyt, selkeä ja ymmärrettävä opus nuorille. Hän kuvaa ideaansa tarkemmin seuraavasti: ”ei vaikeita termejä ja asiat esitetty niin että voisi ymmärtää olevansa positiivisella tavalla erityinen. Höystettynä vaikka pienillä tosielämän esimerkeillä miten selvitä paremmin kuormittavista tilanteista ja mitä mahtavia asioita erityisherkkyys voi elämään tuoda.”

Suvilla on myös toinen idea eli terveydenhuoltoalan ammattilaisille/opiskelijoille suunnattu riittävän akateeminen tietokirja, jotta sielläkin tietoisuus tavoittaisi tämän vuosikymmenen. Suvin huomio onkin tärkeä, koska selvästi tarvittaisiin eri ammattiryhmille tietoa erityisherkkyydestä. Lisäksi yksi tärkeä teema odottaa kirjoittajaansa, ja jonka Kirsi tuo esille eli erityisherkkänä työelämässä teemasta voisi lukea enemmänkin.

Käyttämäni pieni otos suosikki- ja merkittävistä kirjoista tuo esille yhden mielenkiintoisen piirteen. Kukaan ei maininnut Elaine N. Aronin kirjoja. Häneltä on suomennettu neljä kirjaa, jotka varmasti monet ovat lukeneet ja jotka muodostavat keskeisen tutkimuksellisen tietoperustan erityisherkkyydestä. Mutta sen ohella oma suomalainen erityisherkkyyskirjallisuus on hyvin tärkeää. Toivottavaa onkin kirjojen kirjoittamisen ja julkaisemisen monipuolistuminen.

Hannu Sirkkilä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti