keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Erityisherkkänä työelämässä osa 2/5

Jäsenen blogikirjoitus:

Moni erityisherkkä haluaa saada leivän pöytään työstä, jonka kokee merkityksellisenä. Joidenkin kohdalla puhutaan kutsumusammatista tai elämäntyöstä, mutta tottakai tärkeintä on, että ilman näitäkin nimityksiä omaa työtään voi pitää tärkeänä. Ja hyvä niin, sillä vietämmehän työtä tehden suuren osan elämästämme.

Pian koittavalla 2020-luvulla ympärillämme on valtavasti erilaisia työhön liittyviä mahdollisuuksia kuin vaikkapa 20 tai 40 vuotta sitten. Alanvaihto on sallittua ja yleisesti hyväksyttyä, jos työ ei kerta kaikkiaan tunnu oikealta. Kouluissa opiskelee kaikenikäisiä ihmisiä, ja opiskellakin voi esimerkiksi ilta- tai monimuotototeutuksessa. Työelämään on tullut uudenlaisia ammattinimikkeitä, kuten vaikkapa valmentaja, pelisuunnittelija tai ekokampaaja. Moni yhdistelee ammattinsa useammasta kuin yhdestä palasesta: työssä voi näkyä omattuja taitoja eri koulutuksista ja omia, persoonallisia vahvuuksia hyödynnetään rohkeasti. Ihmiset ovat ainutlaatuisia, joten miksei sitä kannattaisi hyödyntää myös työelämässä.

Mistä sitten tietää, että on oikean työn parissa? Varmasti siitä, että työstä jää jonkinnäköinen tyydytyksen tunne kotiin viemisiksi. Toisinaan työpäivät ovat samanlaisia, mutta arjen keskellä työstään pitäisi kokea ilon, inspiraation ja onnistumisen läikähdyksiä. Työ ei saisi tuntua päivästä toiseen vastenmieliseltä. Jos taas ala tuntuu oikealta, mutta itse työpaikka väärältä, kannattaa rohkeasti alkaa miettiä, voisiko työtään toteuttaa jossain toisessa työpaikassa tai muilla tavoin. Onko työn tuntimäärä sopiva suhteutettuna omaan jaksamiseen ja palautumiseen? Ovatko työympäristö ja työkaverit enemmän positiivinen, kuin negatiivinen asia?

Vaikka omassa lempityössään ei tällä hetkellä olisikaan, moni erityisherkkä kykenee löytämään merkitystä myös väliaikaisista töistä. Itse olen tehnyt jonkin verran töitä oman alani ulkopuolelta ja aina jotenkin olen tiedostanut asioita, jotka työpäivissä kuitenkin tuottavat iloa. Kannattaa käyttää luovuutta, ja motivoitua pienistäkin asioista. Riittää, kun ne itse tiedostaa.

Mietityttävätkö työ ja siihen liittyvät asiat? Uraneuvoja tai työterveyspsykologi voivat antaa hyödyllisiä vinkkejä. Myös vertaistuki voi olla tässä aiheessa hyödyksi: kysy, mitä mieltäsi askarruttavasta ajatuksesta ajattelisi kollega, joka ei kuitenkaan ole samassa työpaikassa kuin sinä. Voit saada mielenkiintoisia näkökulmia.

Itse kävin abivuotenani ammatinvalintatesteissä mukavan ammatinvalintapsykologin luona. Harva hyödynsi kouluni tarjoaman edun, mikä tuntuu kummalliselta. Testit eivät ehkä paljastaneet kaikkea, mutta keskusteluista ja kymmenistä tulospapereista jäi päällimmäisenä tunteena luottamus: niissä tuli ilmi se, minkä jo tiesinkin valintojeni kohdalla oikeaksi. Lupaathan kuunnella siis itseäsi.

-Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti