torstai 9. toukokuuta 2019

Ympäristöyliherkkien puheenvuoro

HSP Voimaryhmät -hanke:

Viime viikolla lähdimme Suomen Erityisherkät ry:n porukalla katsomaan paikan päälle Ylen Perjantai-ohjelman kuvauksia. Illan aiheena oli ympäristöyliherkkyys. Haastateltavina olivat monikemikaaliyliherkkä Päivi Ingrid Siren ja ylilääkäri Risto Vataja. Sähköyliherkästä Marjut Stubbesta nähtiin Sähkö tekee minut sairaaksi -dokumentti.

Ilta oli mielenkiintoinen sukellus aiheeseen, josta en etukäteen paljoakaan tiennyt. Erityisherkät usein puhuvat kokemuksistaan muun muassa sähkön aiheuttamasta oireilusta. Onko erityisherkkyydellä ja ympäristöyliherkkyydellä siis jokin yhteys?

Ympäristöyliherkkyys vie voimia, erityisherkkyys voimaannuttaa


Monikemikaaliyliherkkä Päivi kertoi Perjantai-ohjelmassa olevansa erityisherkkä, mutta totesi myös, etteivät todellakaan kaikki hänen tuntemansa ympäristöyliherkät ole erityisherkkiä. Moni ympäristöyliherkkä saattaa kokea vähättelevänä sen, että ympäristöyliherkkyyttä millään tavalla rinnastetaan erityisherkkyyteen. Miksi aihe herättää niin voimakkaita tunteita?


Ympäristöyliherkkyys on oikea diagnoosi. Se rajoittaa ihmisen elämää hyvin paljon ja aiheuttaa kipua sekä muita ikäviä oireita. Erityisherkkyys puolestaan ei ole sairaus, vaan temperamenttipiirre. Sekin vaikuttaa elämään hyvin kokonaisvaltaisesti: temperamentti vaikuttaa keskeisesti siihen, millaisia olemme, miten käyttäydymme eri tilanteissa ja miten koemme maailman. Erityisherkkyys on kuitenkin mahdollista kääntää voimavaraksi: se antaa mahdollisuuden tuntea positiivisetkin tunteet kokonaisvaltaisesti, vaikuttua syvästi taide-elämyksistä ja eläytyä muiden ihmisten kokemusmaailmaan. Ympäristöyliherkkyys puolestaan on ihmiselle rasite, joka vie voimavaroja.


Kun pohdin erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden yhteyttä, en tarkoita, että ne olisivat yksi ja sama asia. En kuitenkaan ole voinut olla pistämättä merkille, että erityisherkät kertovat kokevansa paljon enemmän ympäristöyliherkkyyttä kuin monet muut tuntemani ihmiset. 

Kysyin Perjantai-lähetyksen jälkeisessä yleisökeskustelussa ohjelmassa haastatellulta ylilääkäri Risto Vatajalta, että voiko erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden välillä olla yhteys. Kuulemma voi hyvinkin olla. Hän ei kovin syvällisesti lähtenyt asiaa kommentoimaan eli oletettavasti aiheesta ei ole tutkimusta.

Yhteneväisyyksiä ja eroja


Mikä voisi sitten olla erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden yhdistävä tekijä? Kun aiheesta etsii tietoa, törmää useisiin lähteisiin, joissa tavallaan sivutaan erityisherkkyyttä. Ympäristöyliherkkyyden yhteydessä puhutaan ihmisistä, joilla on jo synnynnäisesti ominaista saada voimakkaita reaktioita ympäristön ärsykkeistä. On myös tutkittu, että oireet selittyisivät keskushermoston herkistymisellä. Ympäristöyliherkistä puhutaan muita herkempinä ja helpommin masentuvina. Olen myös lukenut, että mindfulnessista voi olla apua ympäristöyliherkkyyteen. Nämä ovat kaikki asioita, jotka täsmäävät myös erityisherkkyyteen. Toisaalta on pakko mainita, että nämä ovat asioita, joita monet ympäristöyliherkät eivät allekirjoita. Heidän kokemuksensa taudinkuvasta on siis aivan toisenlainen, kuin hakukonetulokset antavat ymmärtää.


Ihminen on kokonaisuus, jossa keho ja mieli kietoutuvat yhteen ja rajaa niiden välille on usein hankala vetää. Se, miten erityisherkkyys ja ympäristöyliherkkyys ovat osa tätä kokonaisuutta, on varmasti monikerroksinen tutkimuksen aihe. Jos joku ympäristöyliherkkä kokee saavansa apua erityisherkkyyden tunnistamisesta itsessään – vaikkei se toki oireita poistaisikaan – niin se on mahtava juttu.  Kaikki ympäristöyliherkät eivät kuitenkaan koe asiaa näin ja kaikki ympäristöyliherkät eivät ole erityisherkkiä. Yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden eri herkkyyden välille ei siis voi piirtää. Onkin turvallisinta puhua erityisherkkyydestä ja ympäristöyliherkkyydestä erillisinä asioina, jotka joskus kohtaavat yhdessä ihmisessä.


Alku paremmalle ymmärrykselle

Keskustelu ympäristöyliherkkyydestä on ristiriitaista. Lääkäreiden ja potilaiden ajatukset oireiden aiheuttajasta ja tarvittavasta hoidosta eivät kohtaa. Käsitteiden käytöstä on erimielisyyttä: jotkut potilaat kokevat ympäristöyliherkkyydestä ja toiminnallisista häiriöistä puhumisen harhaanjohtavana. 


Oli termeistä mitä mieltä tahansa, niin joka tapauksessa on tärkeää, että aihetta on tutkittu ja lisää tietoa saatu. On havahduttu siihen, että ympäristöyliherkkyys ei ole vain pienen ryhmän luulosairautta, vaan potilailla on oikeita elämää rajoittavia oireita. Tämä tärkeä askel kohti pätevää hoitoa.

Kiitokset kaikille ohjelmassa esiintyneille, Ylelle sekä Perjantai-ohjelmalle tärkeän aiheen esiin nostamisesta. Moni erityisherkkä voi varmasti jollain tavalla samastua ympäristöyliherkkien jakamiin kokemuksiin: vähättelyyn, ihmettelyyn ja leimaamiseen. Ohjelma antoi puheenvuoron niille, jotka sen harvoin saavat. Tätä erityisherkkä osaa arvostaa.

Emilia Aalto
HSP – Suomen erityisherkät ry:n projektikoordinaattori

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta! Katsoin Perjantai-ohjelman jakson ympäristöyliherkkyyksistä.

    Viimeisen viikon aikana olen lukenut paljon 5G-verkon mahdollisista terveysvaikutuksista, joihin herkimmät reagoivat ensimmäisinä. Onko yhdistyksessä keskusteltu tästä aiheesta? Asia tarvitsisi mielestäni enemmän näkyvyyttä. Suomessa mennään teknologia eikä ihmisten terveys edellä. Esim. Brysselissä on 5G-verkon rakentaminen laitettu jäihin kunnes saadaan tutkimustuloksia.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Kiitos kommentista!
    5G-verkosta ei yhdistyksessä ole ollut puhetta. Aihetta kylläkin sivuttiin Perjantai-lähetyksen jälkeisessä keskustelussa. Nämä ovat tärkeitä asioita pohtia, vaikkei ympäristöyliherkkyydet suoraan erityisherkkyyteen liitykään. Mielenkiintoista nähdä, että millaisia tutkimustuloksia 5G-verkosta saadaan.

    VastaaPoista