tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kehollisuudesta erityisherkkänä


 Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:
Västanfjärdin merimaisemia.
Erityisherkkinä aistimme vastaanottavat erilaisia ulkoisia ärsykkeitä eritellen niiden yksityiskohtaisia vivahteita. Havaintojen kohde on yhtälailla oma olemisemme. Ja siksi keholliset tuntemukset ja kokemukset ovat loppumaton huomioinnin aines. Minua kiinnostaa tämä koko ajan enemmän ja enemmän. Siksi kesävapaalla osallistuin Kemiönsaaren Västanfjärdissä pidetylle kaksipäiväiselle  Essential Motion®-kurssille, jossa kouluttajina toimivat Riitta Saarikko ja Pirjo Salo.

Minä kehossani olin väsynyt. Tämä oli keskeinen kokemukseni kahden päivän aikana. En kokenut kolotuksia, kipuja vaan kokonaisvaltaisesti lepoa ja asettumista huutavaa väsyneisyyttä. Uusi työ helmikuusta alkaen, junamatkat, kotimajoittumiset ties missä oksentelevine kissoineen ja olohuoneen sohva makuupaikkoineen ja lopulta muutto juhannuksen jälkeen olivat melkoinen koitos. Sen jälkikuormitus sai kurssilla tilan olla, asettua ja tulla paremmin koettavaksi. Sain armon itselleni ja sille, että lähes päästä varpaisiin olin uupumisen tilassa. Mielenkiintoisesti myös kehon liike voi olla lepoa ja ennen kaikkea muoto purkaa ylivirityksiä.

Kurssilla saimme liikkua tilassa, improvisoitua erilaisen musiikin tahdissa, tanssia, leikkiä,  äännähdellä, asettua ja taas lähteä. Välillä olimme hiljaisuudessa. Tein havaintoja, että kehoni ei ole rajoite vaan mahdollisuus. Tuntui, etten voi edes täysin tietää, mitä kaikkea voin kokea, saavuttaa ja vielä enemmän avautua. Siis kehollisesti. Harjoituksissa koin välillä olevana isosiipinen lintu taivaalla. Tai hetken kuluttua kömpivä luolaotus. Tai kuin balettitanssija. Ehkä minusta tulee vielä joskus sellainen. Ainakin mieleni tasolla.

Läsnäolon tietoisuus. Minua hämmästytti, miten nopeasti kurssilla olin mindfulness-mielentilassa. Se vain tuli, en siihen pyrkinyt. Olo oli täysin tyyni eikä ollut ajatusten virtaa. En pyrkinyt mediaatiolla siihen. Liike ja liikkeen tunnistaminen loi huomaamattoman perustan jonkinlaiselle harmoniselle yhteydelle oman itsen, kyseisen hetken ja jopa universaalisen kytkennän kokemiselle.

Erään harjoituksen tein ulkona. Lämmin sää ja Västanfjärdin kauniit merimaisemat loivat kehystä. Istuin laiturilla. Koin neljä elementtiä yhdistävänä voimana. Auringon tuli, vesi, laiturin puu maaenergiana, ohut tuulenhenkäys. Selkeää, koettavaa. Ajan pysähdys, tai liikkumista ajassa eestaas.

Kurssi loi matkaa läpi elämän. Millaista polkua olen kulkenut ja miten siihen liittyy kokemukset kehostani. Olen oppinut paljon ja kehoni antaa esimerkiksi viestin, mitä syödä, mitä välttää. Kehossa on viisaus.

Hannu Sirkkilä 
HSP-Suomen erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja

1 kommentti:

  1. Hyvin mielenkiintoista ja kuvauksesi vei matkallesi mukaan!

    VastaaPoista