sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Hyvää joulua ja parasta uutta vuotta 2021


Hyvää joulunaikaa kaikille. Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille blogiin kirjoittaneille sekä blogia lukeville! Tulkaa taas!

 

(Kuva: Pixabay)

 

tiistai 15. joulukuuta 2020

Haastattelussa yhdistyksen puheenjohtaja Maritta Nikkinen












Yhdistyksen hallitus vuodelle 2021 on valittu. Soitimme puheenjohtaja Maritta Nikkiselle ja esitimme muutaman kysymyksen:

Mitä teemoja nousee esiin yhdistyksen hallitustyössä vuonna 2021?

Tärkeitä asioita ovat yhdistyksen ystävällisen toimintakulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen, ammatillisuuden korostaminen, tutkimuksen ja tieteen esiintuominen. Järjestämme luentoja erityisherkkyydestä myös eri alojen asiantuntijoille. Lisäksi toiminta laajenee edelleen, koska on saatu uutta avustusrahaa STEA:n rahoittaman Voimaryhmä-hankkeen lisäksi.

Miten yhdistyksen toiminta on muuttunut tänä koronavuonna valtakunnallisella ja paikallistasolla?

Olemme ottaneet ison digiloikan. Puolet hallituksen kokouksista on pidetty etänä. Luennot, voimaryhmäohjaaja- ja kokemusasiantuntijakoulutukset on järjestetty etänä. Isojakin luentoja on ollut videoyhteyksin. Paikallisryhmien toimintaa on järjestetty THL:n ohjeiden mukaan eri tavoin eri puolilla: osa on pitänyt lähitapaamisia vaikkapa ulkona, ja osa on kokoontunut etänä. Jotkin ryhmät ovat olleet tauolla kokonaan.

Minkä vinkin voisit erityisherkkänä ja psykoterapeuttina antaa joulunajan lomapäiville erityisherkille?

Nauti tunnelmasta! Joulu on tunnetila. Jos haluaa, voi leipoa tai muutoin laittaa joulua, mutta älä stressaa jouluaskareilla. Muista kiinnittää huomiota omaan vointiin.

Miten aiot itse viettää joululomaa?

Koronatilanteen vuoksi ei vielä ole varmaa, mutta jos mahdollista, niin menemme täältä Oulusta Etelä-Suomeen. Tytär ei valitettavasti pääse Yhdysvalloista tulemaan, mutta tarkoitus olisi viettää joulua poikiemme perheiden kanssa.

Haastattelijana Terhi Lammi

torstai 10. joulukuuta 2020

Sisäinen ohjaus, yksi erityisherkän vahvuuksista

Jäsenen blogikirjoitus





Oletko sinä huomannut, että oma äänesi kertoo sinulle parhaiten, mitä tehdä ja miten edetä? Ja että kun olet jättänyt kuuntelematta tätä ääntä, mikään ei ole mennyt hyvin, helposti tai oikein? Erityisherkkien on yleensä helppo kuunnella omaa intuitiotaan ja sisäistä ohjausta. Paitsi jos on niin kuormittunut ja ärsyketulvan uuvuttama, että ei enää kuule omaa ääntään.

Kun minä uskalsin antaa intuitiolleni mahdollisuuden ja aloin priorisoida oman hyvinvointini, ihmeellisiä asioita on tapahtunut. Uskalsin vaihtaa alaa ja muuttaa yritykseni toiminnan täysin. Löydän uusia mahdollisuuksia, ja juuri oikeat ihmiset ja tilaisuudet tulevat eteeni. Olen energisempi, saan enemmän aikaan, pienemmällä vaivalla, kuin koskaan ennen. Ja pystyn sanomaan ei asioille, jotka eivät palvele tavoitteitani ja hyvinvointiani. Ennen en suonut itselleni edes sitä, että olisin joskus ollut tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen.
3 askelta sisäisen äänen vahvistamiseen

1. Hiljentyminen

Jotta me voisimme kuulla intuition viestit, meidän on otettava aikaa sen kuuntelulle. Intuitio ei huuda ja pidä meteliä, se kuiskii. Ja meidän tehtävä on varmistaa, että sillä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Tarpeeksi omaa aikaa, rutiinit ja rituaalit, ja tietoinen itsensä kuuntelu ovat erityisherkälle tärkeitä, jotta me saamme samalla palautua kaikesta kuormittavasta ympärillämme.

2. Tasapaino

On tärkeää, että meillä on asiat tasapainossa ja tarpeeksi aikaa levolle. Energiaa tuovat ja vievät asiat pitää olla balanssissa, ettei se vaaka keikahda miinuksen puolelle. Työn, tekemisen ja suoritusten vastapainoksi on oltava olemista, rentoutumista, luovaa työskentelyä, joka ei tähtää mihinkään tuloksiin. On oltava sellainen olo, että vaikka välillä olisi vähän kiireisempi tai tiukempi jakso, niin kohta helpottaa ja saa palautua. Jos taas on olo, että tunnelin päässä ei näy valoa ja tiukka putki jatkuu eikä loppua näy, silloin on laitettava itse asioita uuteen uskoon.

3. Ilo ja eläminen hetkessä

Intuitio ja sisäinen ohjaus toimii aina meidän parhaaksemme. Ne myös viestivät rakkaudesta, ilosta ja valosta käsin. Pelko tai negatiiviset ajatukset eivät ole intuition viestejä, varsinkaan, jos ne samat ajatuskehät toistuvat päivästä toiseen, eivätkä tuo minkäänlaisia ratkaisuja tullessaan. Saamme toki ohjausta myös siihen, mikä ei ole oikea suunta, mutta silloinkin me sisimmässämme tiedämme viestin olevan meille parhaaksi. Mitä enemmän annamme itsemme elää tässä hetkessä, päästämme irti murheista ja stressistä, ja löydämme ilon aiheita elämästämme, sitä helpompi meidän on yhdistyä sisäisen äänen ja intuition kanssa.

Anna itsellesi lahja, joka sisältyy vahvasti erityisherkkyyteen, ja jolla on valta muuttaa elämäsi pysyvästi. Mitä enemmän kuuntelet itseäsi, sitä helpompi olo sinulle tulee. Et enää kyseenalaista tarpeitasi, pystyt tuntemaan tunteesi luonnollisesti, ilman ylireagointia tai niiden pois painamista, ja annat elämäsi muodostua sellaiseksi, joka tukee unelmiasi. Mitä muuta me voisimme toivoa?

Tiia Ojala

Kirjoittaja on valmentaja ja business coach kohderyhmänään erityisherkät, jotka haluavat löytää vahvuuden herkkyydestään ja toteuttaa unelmansa ilman rajoittavia uskomuksia. Tiia on itse erityisherkkä, ja ymmärrys siitä muutti koko hänen elämänsä paremmaksi.

Löydät hänet Facebookista: https://facebook.com/tiiaojalavalmennusjahyvinvointipalvelut

ja Instagramista: https://instagram.com/lupaunelmillevalmennus







tiistai 8. joulukuuta 2020

Omien tunteiden kuuntelu työelämässä

Jäsenen blogikirjoitus:



Minulle tarjottiin työtä. Olin vähän aiemmin hakenut samalta työnantajalta muuta työtä, joka oli peruuntunut. Nyt työnantaja tarjosi minulle toista työtehtävää toisessa toimipisteessä.

Saman tien tuli vahva tunne, että en halua tätä, en jaksa, koska työn aloittaminen merkitsisi taas kerran pitkää surkeaa elämänvaihetta. Tiesin, että en ole kiinnostunut. Työn tekeminen olisi kuormittavaa henkisesti, ja töihin meneminen kävisi raskaammaksi päivä päivältä, vaikka ensimmäiset viikot voisivat mennä kivastikin uusiin työkavereihin tutustuessa ja työnkuvaan perehtyessä.

Onneksi hoksasin pyytää hieman miettimisaikaa, olihan kyseessä kuitenkin alkuperäisestä poikkeava työtehtävä ja pitemmän työmatkan päässä.

Tuleva esihenkilö oli sitkeä. Hän selvästi tarvitsi minua. Hän kehui osaamistani sen perusteella, mitä oli muilta kuullut, onhan minulla pitkä kokemus vastaavantyyppisistä töistä.

Minusta tuntui pahalta, koska sekä työtehtävän vastaanottaminen että siitä kieltäytyminen tuntuivat ahdistavilta vaihtoehdoilta. Mutta miksi? No, työn kuormittavuuden voin tosiaan arvata tässä tapauksessa jo etukäteen ja siksi oma tunne oli se mikä oli, raskas. Jos aloittaisin työn, omat voimani katoaisivat taas mustaan aukkoon ennen pitkää.

Samaan aikaan tuntui pahalta ajatella, että joutuisin kieltäytymään, joutuisin sanomaan työnantajalle ei. Minua oli pyydetty, minut oikeasti haluttiin taloon. Esihenkilö sai tarjouksen kuulostamaan melko houkuttelevalta ja tuntui arvostavan kokemustani ja näkemystäni.

Mietin sitten, miltä esihenkilöstä tuntuu tämä asia. Ja siinä se oli: tajusin, että hänestä tämä ei tunnu varmaankaan yhtään miltään. Tämä on työasia, vain työasia, ja hän ottaa sen sellaisena, ja ottaa todennäköisesti seuraavan hakijan jonosta ja kysyy häneltä. Kyllä tekijöitä tällä alalla riittää, vaikka uskonkin, että he olisivat mielellään ottaneet minut, jolla on paljon kokemusta. Esihenkilö ei menetä yöuniaan tämän takia, että minä en huoli tarjottua työtä. Mikä helpotus minulle! Minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että olen aiheuttanut jollekulle mielipahaa ja hankaluuksia, kun hän joutuu etsimään jonkun muun työntekijän. Koska hänelle ei aiheudu tästä juurikaan hankaluuksia eikä sen kummemmin mielipahaakaan, koska tämä ei ole tunnetason asia hänelle.

Niin sitten sain kuin sainkin ilmoitettua työnantajalle, että kiitos mutta ei kiitos. Sain vastaukseksi lyhyet pahoittelut, ja lupasivat pitää minut listoilla edelleen, jos tarjolle tulee enemmän toiveitani vastaavaa työtä.

Yllättävästi tämä yksi tärkeä ei-sanan sanominen on sittemmin poikinut muitakin samanlaisia hyviä onnistumisia. Olen huomannut pitää rajoistani tarkemmin kiinni myös muissa tilanteissa, yksityiselämään liittyvissä asioissa. Jos minulle tarjotaan jotain, minun ei tarvitse ottaa vastaan, vain siksi että haluan miellyttää enkä halua tuottaa pettymystä toiselle osapuolelle. Ymmärrän nyt hieman paremmin sen, että toinen osapuoli ei yleensä ota asiaa niin tunteellisesti kuin minä, joten voin enemmän ottaa huomioon omat tunteeni ja jaksamiseni, ja sen mitä minä itse oikeasti haluan ja tarvitsen.

Nimim. Työelämän tarkkailija

torstai 3. joulukuuta 2020

Kokemusasiantuntijakoulutuksesta rohkeutta elämään

Jäsenen blogikirjoitus:

Tulin erityisherkkien yhdistyksen toimintaan mukaan viime keväänä. Kuulin sitten, että yhdistys tarjoaa jäsenille koulutusta, ja alkamassa olisi aivan uusi kokemusasiantuntijakoulutus. Se kuulosti kiinnostavalta ja innostuin lähtemään mukaan. Mutta enpä osannut arvatakaan, kuinka hyödyllinen ja merkittävä se olisi minulle!

 

Olin perehtynyt erityisherkkyyteen itsekseni viime vuosina lukemalla ja ystävienkin kanssa pohtimalla. Tämä itsetutkiskelu on sinänsä ollut tarpeellista, mutta kokemusasiantuntijakoulutus on tuonut uutta näkökulmaa omiin pohdintoihin.

Koulutuksessa oli asiantuntevat ja taitavat kouluttajat, ja saimme oppia tutkimustietoa herkkyydestä tiiviissä paketissa. Kouluttajien kannustus, rohkaisu ja tuki meidän kaikkien omalle erityisherkkyysmatkalle oli voimaannuttavaa.

Lisäksi vertaistuki oli aivan erinomainen ja tärkeä osa tätä koulutusta! Oli ihanaa päästä juttelemaan ihmisten kanssa, jotka ovat työstäneet samanlaisia asioita, painineet samanlaisten ongelmien parissa ja miettineet herkkyyden ilmenemistä elämässään. Kaikki me koulutukseen osallistuneet olemme tiedostaneet erityisherkkyytemme ja pohtineet sen vaikutuksia omaan elämäämme.

Koulutuksessa olen tutustunut moniin muihin erityisherkkiin, joiden tarinat ovat niin samanlaisia ja toisaalta niin erilaisia. Tunnekokemukset ovat samantyyppisiä, vaikka elämäntilanteet ovatkin kovin erilaisia.

Koulutuksessa vallinnut yleinen ihanan positiivinen ilmapiiri ja pyrkimys toinen toisensa ymmärtämiseen olivat vahvistavia tekijöitä. Erityisherkät ovat moninainen joukko.

Kokemusasiantuntijoina toivottavasti pääsemme tulevaisuudessa edistämään yleistä tietoisuutta erityisherkkyydestä. Sitä odotan innolla!

Erityisesti vertaistuesta, siitä että muillakin on samanlaisia kokemuksia ja tunteita, olen saanut rutkasti lisää rohkeutta, voimaa ja itsevarmuutta. Niin paljon, että sitä voisi sanoa jopa läpimurroksi omassa elämässäni, kehityksessäni. Uskallan olla oma itseni, rohkeasti herkkä. Kiitos yhdistykselle tästä koulutusmahdollisuudesta!

Toinen kokemusasiantuntijakoulutus on yhdistyksessä jo alkanut. Lue täältä myös toinen blogijuttu samaisesta koulutuksesta.

Nimim. Erityisherkkyyden kokemusasiantuntija 

 

(Kuva: Pixabay)

tiistai 1. joulukuuta 2020

Pienin askelin, otos kerrallaan ja klaffien väliä hyödyntäen

 Jäsenen blogikirjoitus:






Maailma ympärillämme muuttuu. Muuttuen ja samalla muutosta mahdollistaen. Näin vieden meidät elokuvan lailla osallisiksi niin romanttista kevyttä komediaa kuin henkeäsalpaavan kaunista ja herkistävää luontodokumenttia, majesteetillisen maiseman eteemme avautuessa. Ajoittain kauhuelokuvan lailla myös kohti pelon ja mielen pimeimpiä sopukoita, pitäen meitä hetkittäin lujassa otteessaan. Draamaa ja ”tositapahtumiin perustuvaa” rikkaiden juonteenkäänteiden tarinankerrontaa on tarjolla meille jokaiselle, vuodenajasta tai päivästä riippumatta, toiveuusintana aina kyllästymiseemme asti.

Elämän tarjoamaa elokuvaa katsoessa, eli ollessamme katsojan roolissa, meillä on olemassa etäisyys, joka auttaa meitä käsittelemään ja tarkkailemaan tapahtumia. Turvallisen etäisyyden päästä näemme selkeämmin ja suhde muuttuu, maailman käsikirjoittamaa kokonaisuutta ja itseämme kohtaan. Toimien tarkkailijana näemme ja kuulemme enemmän, osaamme suhteuttaa asioita, käsitellä niitä osana jotakin suurempaa, pelkän suhtautumisen sijasta. Ymmärrys laajenee ja tarkkailijana olet neutraali, puolueeton sekä näet objektiivisesti ympärillesi. Näet ja kuulet itsen lisäksi myös muut. 

Oman elämän tähtiohjaajana ja käsikirjoittajana toimiminen on parhaillaan asiantuntijana toimimista, ekspertti ja luottohenkilö samassa paketissa. Kenen puoleen käännytään, vastauksia haettaessa ja koskettavia, merkityksellisiä kohtauksia eteenpäin suunnitellessa.

”Logiikka vie sinut pisteestä A pisteeseen B, mielikuvitus vie sinut kaikkialle”
Albert Einstein


Meillä on mahdollisuus valita. Mahdollisuus valita, miten suhtaudumme ympärillä olevaan maailmaan ja tapahtumiin siinä. On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja joihin keskittymällä emme juurikaan lisää omaa hyvinvointia arjessamme. Maailma tarjoaa meille, ja saamme pitkälti, ”mitä sattuu tulemaan”, eikö niin? Suhtautuminen ja ajatukset, niillä voimme jokainen ohjata ja käsikirjoittaa omaa elokuvaamme, kohtaus kohtaukselta, pienin askelin, otos kerrallaan ja klaffien väliä hyödyntäen. Elämäntilanteet vaihtelevat ja saatamme löytää itsemme tilanteesta, jolloin pääroolin haltijasta sivurooliin hetkittäin siirtyminen voi olla joskus se palkitsevin vaihtoehto. Joskus valintoja on helppo tehdä, asiat sujuvat kuin itsestään. Toisinaan syntyy tunne, että valmista ei tule, tai että valintasi on väärä. Ajatus siitä että teimme valinnan, veimme jonkin asian päätöksen, eikö tämä jo itsessään ole arvokas? Muistatko itseäsi kiittää siitä, että teit valinnan riippumatta siitä mihin valinnallasi päädyit? On toinen vaihtoehto, olla valitsematta.

Omaksumalla ja toimimalla hetken elokuvakriitikon tehtävässä näet asiat toisin. Mikä olisi voinut johtaa eri lopputulokseen ja missä onnistuit erityisen hyvin? Kriitikon tehtävä on parhaimmillaan saada aikaan ja edistää itse asiaa, miten kehittää ja kehittyä edelleen. Mikä ei mene jatkoon? Murskakritiikki on tosin palaute sekin. Kuvittele hetkeksi tilanne, jossa lopputulos ei vastannutkaan toiveitamme ja suunnitelmiamme; miten asiat muuttuvat murskakritiikin ollessa äänessä? Rakentavaa kritiikkiä soveltamalla mahdollistamme uuden näkökulman ja lähestymistavan. Missä tilanteessa näet, että voisit rakentavaa kritiikkiä soveltaa ja tätä kykyä edistää?

Maailma muuttuu ja maailman mukana mekin. Elämme ajassa jossa tutut asiat ja käytännöt ovatkin kääntyneet joksikin aivan muuksi. Uuden normaalin opettelu ja totuttelu on arjessamme läsnä. Miten suhtautua tilanteessa, jos logiikka ei viekään meitä paikasta A paikkaan B totuttuun tapaan, coronan nyt uudelleen reitittäessä matkantekoamme? Ystävien ja perheen kesken tapaamista, harrastuksia, sekä vapaata liikkumista ja hengittämistä on hetkittäin kovakin ikävä. Terveyteen, eli tärkeimmän ja arvokkaimman ollessa kyseessä, sekä oman että muiden kanssaihmisten, tuleekin suhtautua vakavuudella. Miten omassa uudessa arjessa soveltaisit mielikuvitustasi, mielikuvitusta joka viekin sinut kaikkialle, kuten Albert Einstein on aikanaan lausunut? Tänä päivänä mielikuvitukselle onkin muuttuneessa maailmassamme suuresti kysyntää.. 




Elokuvissa kaikki on mahdollista, elämässäkin 


”If you can dream it, you can do it!”
Walt Disney

Walt Disney omasi kyvyn unelmoida. Maailma tuntee hänet suurena unelmoijana, joka elokuviensa myötä toteutti omia unelmiaan ja visioitaan eläviksi kuviksi, Elokuvien kirkkaaksi kruunuksi kuului vahvasti onnellinen loppu. Kriitikon kyvyt hänessä edesauttoivat unelmien toteutumisen lukuisten elokuvien muodossa. Waltilla oli erään hänen liiketuttavansa kertoman mukaan kolme eri persoonaa, joista ei voinut etukäteen tietää, kuka niistä olisi tapaamisessa paikalla. Tutustumalla omiin unelmiisi kolmen eri näkökulman kautta, avaat huomaamattasi uusia ajatusikkunoita ja saatat yllättyä. Mikä merkitys niillä on sinulle, unelmillesi ja tavoitteillesi, niille pienillekin?

Kysy Unelmoijalta Mihin Haluat? Jalat irti maasta, rohkeasti unelmoiden kaiken ollessa mahdollista, kun tämä kaikki on todellista mitä näen, mitä kuulen, mitä tunnen?

Kysy Toteuttajalta Miten toteutan unelmoijan tavoitteet? Mitkä ovat resurssini? Mitä olen jo tehnyt unelmani eteen? Pidä jalat maassa, ole realisti.

Kysy Kriitikolta Mitä mieltä olen unelmasta? Mitä voisin parantaa, miten laadullisesti kehitän?Huomioi yksityiskohdat ja ole tarkka.

Katsoessasi nyt unelmaasi uudemman kerran tarkkailijan roolissa, pohdi mitä voisit lisätä ja jääkö jokin vähemmälle? Muuttuiko jokin? Kaikki kolme roolia ovat jokainen yhtä tärkeitä. Mikä oli yllättävintä? Kenties kriitikko kuuntelee unelmoijaa entistä tarkemmin, toteuttaja unelmoijaa..
(lue tarkemmin”Walt Disney Strategies of Genius, Robert Dilts)

Rauhalliset koti-illat ja ulkona varhain laskeutuva pimeys kutsuvat elävien kuvien pariin. Vanhat unohdetut elokuva-aarteet vievät helposti mennessään..

Sound of Music (ohj. Robert Wise 1965) on lapsuudesta tuttu helmi, joka muistui mieleeni aamuisella metsälenkillä lumihiutaleiden tanssahdellessa ja maisemaa näin kauniin talviseksi yllättäen muuttaessa.

”My favourite things”

”Snowflakes that stay on my nose and eyelashes

Silver white winters that melt into springs

These are a few of my favourite things”

(Oscar Hammerstein, Richard Rodgers)

Minkä sinä lisäisit ensimmäiseksi listalle, jonka otsikko olisi ”My favourite things”?

Marica Ryökäs, HSP Suomi ry:n hallituksen jäsen








torstai 26. marraskuuta 2020

Koronaepidemia ja eristyneisyys

Jäsenen blogikirjoitus:



Tunnustan, että olen Rohkeasti herkkä -blogipäivittäjänä odotellut innolla uusia julkaisuja, mutta niitä ei nyt kuluvana kuuna oikein ole näkynyt. Muutamia ilmoituksia olen saanut, että tulossa olisi, mutta toistaiseksi on ollut tosi hiljaista. Sama ilmiö näyttää olevan blogien lukijoiden kanssa eli, jos aiemmin keväällä- ja kesällä bloggerissa on käynyt jäsenen blogikirjoituksia lukemassa keskimäärin 130 lukijaa, niin nyt syksyllä bloggerissa on lukijoita muutama kymmenen. 

Mitä meille sitten on tapahtunut? Sama ilmiö näyttää olevan, kun järjestämme yhdistyksessämme erilaisia tilaisuuksia, osallistujia on tosi vähän. Toki korona on taustalla ilmeisen merkittävästi. Hyvää on ollut se, että jos ja kun tilaisuus on pidetty hybridinä (lähi-ja etäkontaktina), on verkossa ollut runsaampi osallistujamäärä. 

Olen huomannut omankin innostuneisuuteni olevan hiipumassa, joten päätin vielä kirjoittaa itse blogin vaikka alkukuusta ajattelinkin, että en nyt ole itse aktiivinen, jottei käy niin, että tämä blogi-alusta on vain muutaman kirjoittajan käytössä. Hei oikeasti, mihin olemme kadottaneet teidät ihanat aiemmat kirjoittajat, missä luuraatte uudet kirjoittajat? 


Koronatilanteessa selviytyminen


Vaikka Suomi on maailman kuudenneksi parhaiten selviytynyt maa epidemiasta, on nyt akuutti kiihtymisvaihe päällä mm. täällä Uudellamaalla. Siksi on otettu käyttöön järeämpiä keinoja, jotta mahdollisesti joulun aika voisi olla rauhallisempi taudin suhteen ja voisimme tavata läheisiämme. 

Julkisuudessa on myös ollut paljon esillä yksinäisyys; mm. HS 26.11.2020 ”Ihmisen ei kuulu olla yksin”. Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasujaa, erityisherkistä moni kokee itsensä yksinäiseksi ja usein jopa parisuhteessa elävät voivat kokea itsensä yksinäiseksi. Nyt rajoitustoimien pitkittyessä ihmettelenkin, löytyykö vielä joku joka nauttii aidosti siitä, että emme voi juurikaan tavata, halata tai käydä riennoissa, joissa on muita ihmisiä. Suosittelen tutustumaan edellä mainitun hesarin artikkelin sekä WHO:n selviytymisvinkkeihin.

Lisäksi olisi mukava, että edelleen itse kukin jaksaisi ottaa osaa yhdistyksen järjestämiin mahdollisuuksiin voimaantua ja toimia yhteisöllisesti; on ne sitten vertaisryhmä- ja muut tapaamiset (lähi- ja/tai verkkoyhteydellä) tai tiistai- ja torstai-illan chat- ja puhelinkontaktit. Lisäksi yhdistyksen sivustoilla (etenkin jäsensivuilla) on mahdollista tutustua erityisherkkyyttä käsitteleviin kirjaluetteloihin, esitteisiin/oppaisiin ja tutkimusaineistoihin sekä blogikirjoituksiin.


Tarinan kehittely


Jaan tähän vielä lokakuulta pohdintani ja netistä poimimani mielenkiintoisen osoitteen: Who.int/ My Hero is You, storybook for children on COVID-19. Koronaviruspandemian vaikutukset elämään ovat suuremmat kuin osaamme tässä hetkessä tunnistaa ja tunnustaa. Toisaalta on hyvä että yhteiskunta/-kunnat tekevät kaikkensa tilanteen vaatimalla vakavuudella, mutta toisaalta jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa eläminen kuluttaa voimavaroja valtavasti. Tilannetta varmaankin helpottaisi jos voisimme keskittyä yhteisen hyvän rakentamiseen eikä pahan ruokkimiseen, mm. turha arvostelu ja asioiden tahallinen vääristely pois. Asioita kannattaa katsoa toki kriittisesti mutta rakentavasti. Omasta ja läheisten mielenterveydestä tulee pitää huolta jotta ei käy niin, että kun keskitymme korostetusti koronaan unohdamme elämän muut tärkeät ja joskus kriittisetkin asiat. Yllä oleva opus on yksi hyvä esimerkki miten lapsia voi suojella koronan aiheuttamalta stressiltä. Myös meille aikuisille voisi olla hyvä kehittää oma tarina, jolla selviydymme tästä haastavasta ajasta.

Jaksamista loppuvuoteen joulun juhlineen ja ilmeisesti vielä vuoden 2021 alkukevääseen rokotetta odotellessa. Sen jälkeen voisi olla taas mukavampi ja vapaampi meidän kaikkien hengitellä ja elää. Tärkeää on nyt, että kukaan ei jää yksin. Jokainen meistä huolehtii sekä itsestä että muista omien voimavarojensa mukaan.

Merja Leppänen


torstai 19. marraskuuta 2020

Vapaaehtoisten illassa

 Jäsenen blogikirjoitus:

HSP Suomen Vapaaehtoisten illassa 20. lokakuuta oli kiva olla mukana.
Ilta toteutettiin Zoom-tapaamisena ja oli siten valtakunnallinen, kaikille vapaaehtoisille suunnattu koulutus- ja keskustelutilaisuus.



Mukana oli niin puhelin- ja chatporukkaa, paikallisryhmäohjaajia, voimaryhmäohjaajia, kokemusasiantuntijoita ynnä muita vapaaehtoisia, luottamushenkilöt mukaan lukien.

Kuulimme yhdistyksen puheenjohtajan, Maritta Nikkisen luennon ryhmätoiminnasta. Luennolla käsiteltyjä aiheita olivat mm. ryhmän elinkaari, miten ryhmä toimii ja millainen on hyvä ryhmä sekä miten syntyy hyvä ryhmähenki. Näitä ryhmäasioita on hyvä käydä läpi ja kerrata ja ainahan saadaan uusia oivalluksia.

Ei ole tosiaan lainkaan itsestään selvää, että ryhmä toimii hyvin. On aina monen tekijän summa, että osallistujat pääsevät hyvään yhteiseen flow’hun ja keskinäinen jakaminen on antoisaa. Tällaista tapahtuu toki meillä usein:)  

Hyvässä ryhmässä on hyvä olla, siellä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja siellä voi olla vapaasti oma itsensä.

HSP Suomi -yhdistyksellä on kahdenlaisia vertaisryhmiä: paikallistoiminnan ryhmät ja voimaryhmät. HSP vertaisohjaaja on useimmiten yksi ryhmäläinen, joka huolehtii lähinnä käytännön asioista kuten tilan varaamisesta ja ilmoittelusta jäsentiedotteisiin. Kynnys ryhmän perustamiseen ei tarvitse olla lainkaan suuren suuri! HSP paikallisryhmiä on ympäri Suomea, yhdistyksen nettisivuilta löytyvät tiedot ryhmistä.

Voimaryhmän ohjaaja on saanut tehtäväänsä puolen vuoden mittaisen koulutuksen yhdistyksen järjestämänä. Voimaryhmän ohjaaja on vertainen myös, mutta hän on ryhmässä selkeästi ohjaajan roolissa, eli ei ryhmäläinen itse. Voimaryhmät ovat suljettuja, kestoltaan etukäteen määriteltyjä tavoitteisiin pyrkiviä ryhmiä, joita parhaillaan toteutetaan ympäri Suomea, 8 kerran mittaisina.

Seuraaviin voimaryhmiin, keväällä 2021, ilmoittautuminen alkaa muuten jo tammikuussa. Seuraa ilmoittelua Voimaryhmät-sivulla, jos olet kiinnostunut! Osa ryhmistä toteutunee etänä, näitä erikoisaikoja kun eletään.


Illassa oli ihanaa, kun saimme keskustella pienryhmissä, kukin sillä alueella missä itse vapaaehtoisena toimii. - Keskustelu jossa itse olin mukana, oli antoisa; meitä oli neljä voimaryhmäohjaajaa ja saimme jakaa yleisesti ajatuksiamme tästä voimaryhmän vertaisohjaajuudesta, harvinaista herkkua siis, jakaminen. Meillä voimaryhmäohjaajilla on toki myös työnohjauksia ja sekin on hyvin tarpeellista.

Olin kyllä tyytyväinen vapaaehtoisten iltaan ja lisää näitä iltoja jäätiin toivomaan niin minä kuin muutkin! Josko jo ensi keväänä saataisiin seuraava.. Lähitapaamisistakin unelmoidaan:)


Kiitos teille, jotka järjestitte tämän; Maritta, Heli, Elina ja muut toteuttajat!

Ja voimia kaikille tämän syksyn keskellä!



Merja Korpisaari

PS. Lue myös Merja Leppäsen kesäinen Heimojuhlapostaus tässä blogissa.

 


(Kuva: Pixabay)

maanantai 16. marraskuuta 2020

Rantapolulta metsän reunaan

Muista katsoa aurinkoon… Nousevaan tai laskevaan aurinkoon, vaikka. Marraskuun aurinkoa on hyvä tuijottaa näinä aikoina.


Miten lämmintä onkin vielä, hyvin tarkenee ulkoilla. Nojailen rannan puuhun ja olen läsnä...

Joskus on hetkiä, kun ei ajattele mennyttä eikä tulevaa, ei kaipaa mitään eikä minnekään. Niitä ei ole joka päivä läheskään, vaikka hyvin voisi olla - ja pitäisikin.

..Paitsi että ei pidä, sillä ne hetket tulevat etsimättä, ne löytyvät, kun aika on oikea.

Kun osuu merenrantaan sopivasti, ja taivas kuljettaa rantapolkua pitkin. Katse liukuu taivasta pitkin ja värit.. ovat silmille ihanat, kuin pysähdys mielelle. Tämän sain, kun vain, 

lähdin ulos. 


Elämän ilot voivat olla niin pieniä, että naurattaa. Ei tarvita pitkiä matkoja tai paljoa aikaa tai rahaakaan. Olemassaolo vain täyttää. Luonnossa se tapahtuu niin helpolla. Nuo myöhäiset punaiset puolukatkin, tutuksi tullut pöllö puussaan, editseni pinkovat kanit..

Ilta pian laskeutuu, hämärtää, sanon ajatuksissani maisemalle: hei taas ja kiitos, 

pikaisiin näkemiin.



Merja Korpisaari

 


maanantai 2. marraskuuta 2020

Haaveita ja unelmia

 Jäsenen blogikirjoitus: 


Googlaamalla löytyy edelleen kaupparekisteritieto yrityksestäni Kirjavat Puutarhat Tmi (vuodesta 2002 vuoteen 2016), ei tosin toimintaa ollut lainkaan ikinä, mutta siitä edelleen löytyy kuvaus:

Yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden strategisiin tavoitteisiin perustuva koulutus- ja konsultointituki, johon voi liityä myös majoitus-, virkistys- ja ravitsemustoimintaa.

Muistan hyvin nyt, että tuossa vaihessa, vuosituhannan alussa, unelmoin ja haaveilin omaehtoisesta toiminnasta mm. hankkimalla jostain jonkin vanhan koulun tms. tilan, jossa pitäisin erilaisia kursseja ja valmennuksia siten, että osallistujat voisivat myös majoittua sekä huolehtisin myös muutoin heidän hyvinvoinnista tilaisuuksien aikana. Tämä olisi vaatinut myös suurta elämänmuutosta puolisolta.

Strateginen haaveeni (tavoite) ei koskaan toteutunut, mutta yhä tuo ”kirjavat puutarhat” -ajatus kulkee jollain tasolla aatoksissani. Se liittyy edelleen itsetuntemuksen kasvattamiseen sekä ihmisten erilaisuuteen, sen ymmärtämiseen (tietoisuuden kautta), hyväksymiseen ja hyödyntämiseen.

Tässä HSP Suomi ry:n toiminnassa reilun vuoden aktiivisesti mukana olleena olen saanut paneutua yksilön erityisherkkyyteen/herkkyyteen suhteessa kaikkien ihmisten omanlaiseen erityisyyteen, erilaisuuteen ja moninaisuuteen. Jäsenenä ja vapaaehtoisena voin olla osallisena ja vertaisena yhdistyksen tapahtumissa muiden jäsenten kanssa. Hallituksen jäsenenä ja asiantuntijatyöryhmän vetäjänä saan olla mukana vaikuttamassa yhdistyksen toimintaan pitkäjänteisemmin ja laajemmin yhdistyksen strategian kolmen painopisteen mukaisesti; voimaantumisessa, viestinnässä ja vaikuttamisessa. Esimerkiksi asiantuntijatyöryhmän yhtenä keskeisenä tehtävänä on tuoda yhdistyksen jäsenten sekä muiden tutkijoiden ja opinnäytetöiden tekijöiden osaaminen näkyväksi. Siitä on hyvä nostaa esille yhdistyksen verkkosivujen jäsensivuilla HSP – tietopankissa olevat opinnäyte-esitteet ja opinnäytteet (vuonna 2020 valmistuneet sekä listaukset aiempien vuosien opinnäytteistä). Kannattaa tutustua myös työryhmän asiantuntijajäsenen blogikirjoitukseen Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä, jossa viitataan hänen ja kollegansa julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Rohkeasti herkkä -blogissa on myös useita vuosien aikana opiskelijoiden julkaisemia blogikirjoituksia.

Bloggarina itsekin olen kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan erityisherkkyyden lisäksi esiin myös ei-erityisherkkien näkökulman. Tosin varmaankin hiukan epätasapainoisesti, sillä olen tämän erityisherkkyyslöydökseni kanssa vasta alkutaipaleella, ja siten se varmaan jonkin verran korostuu kaikessa ajattelussa ja ilmaisussa. Asiaan saa konkretiaa jos tarkastelee ensimmäistä blogiani 9.6.2019 Herkkis ihmissuhteiden pyörteissä tai reilut puoli vuotta myöhemmin 27.2.2020 julkaistua blogia Kohtaamisten äärellä.

Olenko sitten elämässäni jotenkin epäonnistunut kun tuo Kirjavat Puutarhat Tmi ei toteutunutkaan? Ei ole muuten moni muukaan haave tai unelma toteutunut sellaisenaan, mutta ne ovat varmasti kannatelleet eteenpäin elämässä muutoin. Ulkoinen yrittäjyys ei varmaankaan toteutunut lähinnä oman turvallisuushakuisuuteni takia mutta näen, että samoja asioita (tosin ilman majoitus- tai ravintolatoimintaa) olen saanut toteuttaa yllin kyllin palkollisena työelämässä ja nyt eläkkeellä toimimalla yhdistyksessämme ja muualla lähinnä vapaaehtoisena. Haaveista ja unelmista puheen ollen on minulla niitä nytkin, mutta enpä kerro vielä.

Merja Leppänen

tiistai 13. lokakuuta 2020

Mieli ry:n Haavoittuva mieli – tunnista ja tue Mielenterveyden ensiapu®2 -koulutuksen pilotointi HSP Suomi ry:n jäsenille

Jäsenen blogikirjoitus: 



Palautetta MTEA2-pilottikoulutukseen osallistujilta



Risut ja ruusut -palautteista poimittua; mm.

- koulutus antoi tietoa ensiavusta, taitoja käytäntöön, hyviä tiedonhakuvinkkejä sekä tuhdin lukupaketin

- HSP-tiimiys eli helppo olla mukana ”oman kaltaisten” joukossa, hieno kurssi

- lisää kokemusasiantuntijavideoita – itse koin saaneeni niistä tiiviisti konkretiaa

- hyvä ryhmähenki, mukava että oli sekä miehiä että naisia ja jokainen sai olla oma itsensä.


Lisäksi tässä vielä jaettavaksi osallistujan taitavasti tiivistävä runo:

Tietoa ja taitoa mielenterveysasioihin hain,

ja sitä sinulta viikonlopun kurssilta sain.


Ryhmä oli pieni ja ihmiset hyvin erilaisia,

tavoitteet kaikilla kuitenkin samanlaisia.


Koko porukka todistuksen kurssista sai,

ja opetuksen sisältöön tyytyväisiä oli kai.


Jokainen omalla tahollaan jatkaa,

toivottavasti onnellista matkaa.


Toivon sinulle elämääsi onnea ja rauhaa,

kun kotiisi liikenteen melukaan ei pauhaa.


Pidä itsestäsi ja läheisistäsi hyvää huolta,

ja muista kulkea elämän onnellista puolta.


Markku Nuutinen

 

Mietteitä MTEA2-koulutuksen ohjaajalta


Viime viikonlopun aikana pidin yhdistyksen jäsenistölle tarkoitetun MTEA2 -pilottikoulutuksen Vantaalla. Ilmoittautuneita oli yhteensä 10, mutta lopulta kuusi osallistujaa pääsi paikalle, joten joiltain osin voimassa olevat koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot verottivat osallistujamäärää. 

Koulutuksen sisältö:
  • Masennus
  • Ahdistuneisuus
  • Psykoosisairaudet
  • Päihdehäiriöt
  • Mielenterveyden kriisit.

Tarkoituksena oli tarjota tietoa psyykkisistä oireista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista sekä Haavoittuva mieli -tunnista ja tue – käsikirjan että koulutuspäivien avulla. Koulutuksen tavoitteena oli  antaa valmiudet toimia, kun mielenterveyden ongelma koskettaa läheltä.

Viikonlopun (la-su) tapaamisissa osallistujat saivat sekä teoria- että jaettua kokemustietoa mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden ensiavun viidestä askeleesta. Saimme vinkkejä netissä olevien materiaalien, mm. mielenterveystalo.fi sekä videoiden avulla konkretiaa varsinkin kokemusasiantuntijoilta. Lisäksi osallistujat pääsivät soveltamaan ensiavun askeleita ja tekemään puheeksiottamisharjoituksia. Ryhmässä tuli hyvin esille meitä kaikkia yhdistävä erityisherkkyys heti ryhmäytymisen alussa tutustumisvaiheessa. Lisäksi on hyvä huomioida, että yhdistyksemme sivustoilla on varsin napakkaa tietoa mm. siitä mitä erityisherkkyys on ja mitä se ei ole.

On hyvä edelleen muistuttaa, että MTEA2 -koulutuksesta todistuksen saaneella (ja ryhmänohjauskokemusta omaavalla) on mahdollisuus hakeutua Mieli ry:n jatkokoulutukseen MTEA2-ohjaajaksi. On hienoa saada jäsenistöömme lisää sekä mielenterveys elämäntaitona (MTEA) -koulutuksen käyneitä että -ohjaajia.

Ilolla voin vielä todeta, että Anu Kosonen pitää MTEA1-koulutuksen jäsenistölle nyt vielä loppusyksystä (katso 15.10.2020 ilmestyvä lokakuun jäsenkirje). Seuraavaksi itselläni on suunnitteilla pitää MTEA1- koulutus verkkototeutuksena todennäköisesti tammikuussa 2021 yhdistyksen vertaisryhmien vetäjille. Myös MTEA2 -koulutus verkossa on tällä hetkellä Mieli ry:ssä suunnittelun alla. Todennäköisesti niitäkin voimme sitten järjestää ensi vuoden puolella, jos on kiinnostusta.

Tässä vielä kevään MTEA1-pilottikoulutuksesta kertova blogini. 

Merja Leppänen


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Palapeli

Jäsenen blogikirjoitus:

Pahvirasiassa on kasa palasia. Ihan mieletön määrä palapelin osia. Kaikki nämä eri muotoiset palaiset pitää yhdistää toinen toisiin, jotta niistä tulisi kokonaisuus. Niistä pitäisi muodostua kaunis kuva, mutta tätä kuvaa minä en ole ikinä nähnyt, eikä minulla ole rasian kantta.

Koskettelen tätä kasaa. Otan kämmenellisen palasia, tunnustelen niiden kokoja. Erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Tiputan ne takaisin pöydälle. Pitäisikö minun kokeilla? Tietämättä minkälainen kuva tästä tulee, pitäisikö minun silti yrittää yhdistää näitä sekalaisia osia? Mitä jos minä en osaa? Mitä jos aloitan väärästä reunasta? Mitä jos palaset eivät sovikaan yhteen?

Olen rohkea ja etsin kasasta samanvärisiä osia. Onko tämä vasemmasta yläreunasta tai oikeasta alareunasta? Keskeltä kenties? Minä kokeilen. Kaksi pientä palaista sopiikin yhteen. Löydän kolmannen ja seuraavan ja kohta olenkin jo uppoutunut luomaan tätä kokonaisuutta. Se ihana tunne, kun onnistuu ja asiat sujuu. Pienistä osista alkaa muotoutumaan jotain. Välillä kyllä tuntuu, että jotkut palaset eivät edes kuuluu tähän kuvaan. Onko joku sekoittanut tänne vääriä osia? Mutta selkeällä järjestelmällisyydellä minä asettelen palasia toinen toisensa viereen, sovittelen ja yhdistelen niitä. Olen innostunut, olen tasapainoinen, olen iloinen. Ei tarvitse kiirehtiä. Kaikki menee just sopivasti ja aika kuluu.

Kunnes eräänä päivänä selviä, että olen tehnyt tän ihan väärin. Olen katsonut tätä kuvaa väärin päin. Yhtäkkiä kaikki mikä näytti niin selkeältä, ei ole sitä läheskään. Kaikki se, mikä mielestäni kuului vasempaan yläreunaan, ei sovi sinne ollenkaan. Väkisin yritän kääntää kuviota ja saada sen näyttämään oikeanlaiselta minun näkökulmasta. Tämä on väärin. Minä en tykkää tästä. Yksikään palanen ei sovi enää yhteen toisen kanssa. Reunat ovat vääränlaisia ja kuviossa ei ole mitään järkeä. Olen turhautunut, olen surullinen, olen voimaton. Haluaisin heittää koko palapelin seinään ja luovuttaa. Tunteet kohoaa, kun mieleni lamaantuu. Miksi?!

En pysty edes katsomaan koko pahvirasiaa. Kaikki mihin olin panostanut, kaikki mihin olin luottanut, se on poissa. Onko tämä edes todellista? Tuntuu kuin kaikki se aika, jolloin minä rakensin tätä kaikkea, tuntuu kuin tämä kaikki olisi tapahtunut jossakin muualla, jonkun muun kanssa ja tämä hetki vasta tässä ja nyt on todellista. Ja se todellisuus on tyhjä…ja kipeä.

Mutta palapeliä pitää jatkaa. Minä en voi luovuttaa ja minulla ei ole aikaa tunnustella kaikkia tilanteen tuomia tunteita. Hengitän syvää ja alan etsimään osasille uusia paikkoja. Huomaan että toimin automaattisesti. Tai ehkä järkytyksen tuottamalla adrenaliinilla. Minä asettelen palasia toinen toisen viereen ja niistä alkaakin muodostumaan uusi kuvio. Tunnustelen taas niitä erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Niin tuttuja ja niin tuntemattomia. Etsin samanvärisiä ja jokaiselle oman paikan. En hosu, enkä uskalla vielä innostua.

Kuukauden päästä totean, että kaikki on hyvin. Olin pitkään panostanut johonkin, antanut sille mun energian ja pitänyt sitä tärkeänä osana minun elämää. Kun se loppui koin surua, harmitusta ja turhautumista. Hämmennyksen ja ahdistuksen jälkeen, minä kuitenkin päätän, että mitä tahansa ympärilläni tapahtuu, teen itse valinnan, miten suhtaudun asioihin.
 


Palapelit ovat vaikeita, jos niitä ajattelee liikaa tai jos niihin suhtautuu liian vakavasti. Ei meillä ole aina valmista kuvaa, josta ottaa mallia. Värit ja muodot näyttävät eri kulmista katsottuna erilaisilta. Vaikka emme tiedä lopputulosta, aina kannatta kokeilla ja tarvittaessa kääntää itse koko palapeli toisinpäin. Tänään sanon, että kaikki on hyvin, koska niin onkin. Kasaan nyt taas tätä palapeliä palanen kerrallaan ja tiedän, että vaikka rasian kansi on hukassa, minä en kuitenkaan ole.


Cathy


tiistai 29. syyskuuta 2020

Lentolasit

Jäsenen blogikirjoitus:



Lentolasit


Kuulin kaakatusta
talvi oli tulossa
hanhet kokoontumassa
Eivät jääneet empimään
päättivät lähteä läiskimään
Kestän huonosti vuodenaikaa pimeää
päätin lähteä mukaan
lentää Suomesta lämpimään.

Metsästysaika on alkamassa
joten Euroopan yllä voi tulla muutama hauli
pidetään lentokorkeus korkeana
niin vältytään osumilta
Huuteli lentoyhtiön edustaja
korkeilta tikkailta
samalla kun osallistujat paikoilleen ohjasi
ja lentolaseja jakeli.

Levätään siinä Nova Scotian tienoilla
ja pelataan jäätiköllä
erä jääkiekkoa
Onhan kaikilla mukana
maila ja kypärä
Tuohan on hyvä idea
ei tarvitse pelätä veritulppia
eikä käyttää kireitä tukisukkia.

Lennon aikana katsomme
elokuvana
Nils Holgerssonin seikkailuja
maailmalla
Ihanaa
Peukaloisen retket
tiedossa siis jännittävät hetket
se myös rentouttaa
ei tarvitse paniikissa
naapurin räpylää puristaa
eikä väkijuomilla
mieltä turruttaa
Noh ehkä kuitenkin
nautin gin tonicin
ehkä parikin
eihän se ole haitallista
kun ei lennä vastuullisessa
kärkijoukossa.

Gourmet-tyyliset on tarjoilut
ruohonkorret ja siemenet
kauniilla asettelulla
voikukanlehtilautasilla
Juomana toki
joku joki
jossa raikas vesi
ja mausteena mesi.

Tervetuloa lentoyhtiömme mukaan
Oikein hyvää matkaa,
Hanhiaura Oy toivottaa! 


Runo ja kuva: Tuija Laakso



lauantai 26. syyskuuta 2020

Omasta kokemuksesta yhteiseksi iloksi – HSP-kokemusasiantuntijakoulutuksen antia

Jäsenen blogikirjoitus:
Kuva: Pixabay

Ensimmäinen HSP-kokemusasiantuntijakoulutus järjestettiin kokonaan verkossa, ajalla huhtikuusta syyskuuhun 2020. Koulutetut HSP-kokemusasiantuntijat käyvät kertomassa erityisherkkyydestä eri paikoissa ja/tai mm. kirjoittavat ja somettavat.

Oli ilo olla mukana tässä koulutuksessa. Opin lisää HSP-ominaisuuskimpusta; erityisherkkyydestä, sain kuulla uusinta tutkimustietoa aiheesta ja sain ymmärrystä keskenään erilaisista erityisherkistä.

Tutustuimme omaan historiaamme narratiivisen lähestymistavan avulla. Monella meistä kun on uskomuksia omasta itsestämme, sellaisia ajatuksia ja mukatietoa, mitä on opittu: ”Sinähän olet niin ujo.. ja yliherkkä. Sinähän olet sellainen haaveilija...”. Tai jotakin muuta, ennen kaikkea usein kielteisiä ominaisuuksia. Näitä on varmaan kaikilla.

Kun mietimme, mistä nämä olettamukset ovat syntyneet ja käymme läpi historiaamme, alamme huomata, että meissä on paljon enemmänkin kuin nämä meihin iskostetut leimat. Syrjäänvetäytyvä voi löytää sosiaalisuuttaan, ekstrovertti hyväksyä olemassa olevia introverttipiirteitään.

Omaa historiaansa voi kirjoittaa pala palalta. Ja sanoilla on suuri merkitys. Ne voivat koota meitä, rakentaa ja eheyttää.

Kun kirjoittaa tai muuten avaa omaa kertomustaan, se, kertomus voi osoittautua monipuoliseksi ja monipolviseksi ja toisaalta siitä voi löytyä se johtotähti, joka sitten kirkastaa ymmärrystä omasta elämästä. Asioita voi myös muuttua, kun oppii tuntemaan itseään paremmin. Itsetuntemuksesta syntyy taito myös ilmaista itseään.


Kun herkkyys löytyy

HSP eli erityisherkkä löytää usein herkkyysominaisuutensa vasta aikuisena tai vielä myöhäisemmälläkin iällä. Ja parempihan vaikka myöhään! Löytäminen on usein hyvin merkittävää. Menneisyytensä voikin nähdä ihan uudessa valossa. ”Ai sen vuoksi aina olin koulussa niin syrjässä, voi nyt ymmärrän senkin, miten tykkäsin aina olla yksin ja leikkiä ja lukea yksin… Ymmärrän miten sattui kun jollekulle sanottiin pahasti. Ja niin, en olekaan heikko, vaan olen herkkä ja voin olla hyvinkin vahva, itse asiassa olen tiennytkin sen jo.” 

Herkkisominaisuudet ovat loppuviimeksi kaikki hyviä; kokea voimakkaasti, tuntea vahvasti, käsitellä asioita syvällisemmin. Tätähän kaikkikin haluaisivat! Se ylivirittyminenkin on hyvä elämää suojeleva ominaisuus, kertoohan se, että nyt on aika levähtää.

Erityisherkkyyden piirteet DOES-mallin mukaan 

 Kun erityisherkkä ymmärtää oman erityisherkkyytensä, siitä avautuu paljon. Usein hän haluaa kertoa asiasta myös muille ja auttaa muita ymmärtämään erityisherkkyysominaisuuksia itsessään, hyväksymään ne ja huomaamaan niiden antamat voimavarat.

"Minun tarvitsee vain kävellä metsässä tai puistossa ja minulla on kaikki.. ilon tunne täyttää sydämeni piripintaan, kun ystävä voi hyvin.. asioiden perinpohjainen tutkiminen tuo suurta tyydytystä."


Tarinat yhdistävät

Koulutuksen aikana saimme kuulla monipuolisia, keskenään erilaisia moninaisia herkkyystarinoita.
Koulutus pidettiin etänä Zoomin kautta, joten saimme kertoa tarinammekin kuvaruudun kautta.

Koulutuksessa oli runsaasti tiedollista antia ja opimme paljon uutta, mutta myös asioiden ilmaisemista ja ylipäätään sanomista ääneen.

Yhdeksi koulutuksen tärkeimmistä asioista nousevat ryhmäkeskustelut, joita kävimme Zoomin ryhmähuoneissa. Keskustelimme eri kokoonpanoilla, ja jotkut keskustelut jäivät aivan erityisesti mieleen. Ilman näitä keskusteluja ei koulutus olisi ollut ollenkaan sitä, mitä se nyt oli. Vertainen opettaa ja tukee vertaista omalla tarinallaan, ajatuksillaan ja jo olemassaolollaankin! Oli hyvä kokea sekin, että tunteet ja herkkyys voivat välittyä ruudunkin kautta.

Kokemusasiantuntijat lähtevät liikkeelle: joku puhumaan, toinen ryhmää keräämään, kolmas kirjoittamaan vaikkapa tähän meidän Rohkeasti herkkä -blogiimme. :) Tähän muuten jokaisen HSP Suomi ry:n jäsenen kirjoitukset ovat tervetulleita!


Kiitos koulutuksesta Elina, Emilia ja vierailevat kouluttajat sekä kaikki te herkät, viisaat kokemusasiantuntijakollegat!



Merja Korpisaari



P.S. Jos haluat osallistua kokemusasiantuntijakoulutukseen, seuraa Voimaryhmät-hankkeen sivuja. 

 

lauantai 19. syyskuuta 2020

Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä




Asiantuntijan blogikirjoitus




"Tuntuu siltä, ettei sitä haluta edes tunnistaa” on erään tutkimuskyselyyn osallistuneen henkilön kmmentti juuri julkaistussa erityisherkkyyttä käsittelevässä tieteellisessä artikkelissa. Ollilan & Kujalan artikkeli ”Moninaisuus työelämässä ja johtamisessa – erityisherkät persoonat työssä” löytyy Hallinnon Tutkimus -lehdestä 2/2020. Artikkeli perustuu tutkimukseen, joka toteutettiin HSP Suomi ry:n (ent. HSP - Suomen erityisherkät ry:n) jäsenille syksyllä 2018. Kyselyssä haettiin erityisherkäksi itsensä tunnistavien henkilöiden kokemuksia työelämästä liittyen erityisherkkyyden näkyvyyteen ja tunnistettavuuteen työssä, henkilöiden vahvuuksiin ja uhkiin erityisherkkänä yksilönä sekä johtamiseen myös erityisherkän johtajan näkökulmasta.

Lähde: Freeimages.com
Moninaisuudella on tärkeä paikka työelämässä

Moninaisuuden oivaltaminen ja ymmärtäminen on huomion arvoinen asia, koska työyhteisöissä työskentelee hyvin erilaisia persoonallisuuksia. Erityisherkkyys on yksi ihmisen kokemuksellisuuteen perustuva ominaisuus, kuten myös introverttius, ekstroverttius ja ambiverttiuskin. Erilaisuus nähdään usein negatiivisena asiana, vaikka positiivisesta näkökulmasta katsottuna se tarkoittaa moninaisuutta. Tämä käsite puolestaan tulee ymmärtää rikkautena ja voimavarana, joka mahdollistaa entistä näkyvämmän ja monipuolisemman persoonallisen luovuuden. Se rakentuu monenlaisista yksilöiden osaamisista ja tietotaidoista, jotka jäävät usein piiloon, vaikka työelämän tuottavuudelle ja tehokkuudelle niistä olisi valtaisa hyöty. Moninaisuuden tiedostaminen, tunnistaminen ja arvostaminen liittyvät asenteisiin ja myös organisaation arvoihin. Näihin arvoihin kuuluvat luovuus ja työyhteisön innovointi. Työympäristön kehittäminen arvojen suuntaan tarkoittaa, että ollaan joustavia kohtaamaan moninaisuuteen liittyvät tarpeet ja edut, joilla sitten motivoituminen ja palkitsevuus työssä mahdollistetaan. Itseohjautuvuus antaa mahdollisuuksia järjestellä omaa työtä, jolloin motivaatio ja innovatiivisuus kohoavat huippuunsa. Näin ollen samassa yhteydessä autonomisella itsejohtajuudella yksilö voi vaikuttaa sekä omiin tapoihinsa tehdä työtä että yhteisiin valintoihin ja toimintaan työyhteisössään. Joka tapauksessa työn tekemisen tulee olla mielekästä ja mielekkyyttä työhön saadaan sillä, että jokainen voi tehdä itseään kiinnostavaa työtä, hyödyntää vahvuuksiaan, tehdä työnsä hyvin ja saada arvostusta.

Moninaisuuden johtaminen työyhteisöissä tarkoittaa sensitiivisyyden lisäämistä ja vuorovaikutuksen kehittämistä, jolloin organisaatioiden kulttuuria johtamiskäytäntöineen tulee muuttaa ja päivittää. Johtajan omat henkilökohtaiset asenteet ja ennakkoluulot voivat toimia esteinä erilaisuuden hyväksymiselle ja sen hyödyntämiselle. Siksi hänen onkin oltava tilanteen tasalla ja tiedettävä, miten erilaisia ihmisiä johdetaan luottamuksellisuus huomioiden. Tämä edellyttää hyvää itsetuntemusta, yhteistyötä vahvistavaa ilmapiiriä ja mahdollistavaa johtamista. Autoritaarisesta ja narsistisia piirteitä omaavasta johtamisesta, jossa oman edun tavoittelu on keskeistä, tulee päästä eroon, koska sellainen johtaminen voi vahingoittaa koko työyhteisöä ja organisaatiota. Johtamisosaamisen kehittämisessä johtaja tarvitsee organisaation ja työyhteisön jäsenten tukea sekä työnohjauksellista ja koulutuksellista vahvistamista. 

Keskeisiä huomioita

Työelämässä ei tunnisteta eikä huomioida erityisherkkyyttä. Toisaalta sitä ei välttämättä uskalleta edes tuoda esiin. Erityisen tärkeää onkin tiedon lisääminen erityisherkkyydestä, samoin kuin moninaisuuteen kytkeytyvän persoonallisuuden kokemuksellisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja näkyväksi tekeminen. Erityisherkkien persoonien tunnollisuus, luovuus ja tarkka huomiointikyky samoin kuin intuitioherkkyys, kehittämishalukkuus ja vahva empatiakyky tulee kääntää työyhteisön ja koko organisaation voimavaraksi. Tämä edellyttääkin juuri yksilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä oman työn toteuttamiseen vahvemmin.

Melu, rauhaton työympäristö ja informaatiotulva kuormittavat erityisherkkää persoonaa, joten organisaatiossa tarvitaan työtilajärjestelyjä, jotka sopivat erilaisille yksilöille. Tarvitaan rauhallisia, keskittymistä ja pohdintaa edistäviä tiloja, jolloin avokonttorityyliset ratkaisut eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia toteutuksia pelkästään. Erityisherkät persoonat aistivat muiden työyhteisön jäsenten tunnetiloja herkästi, mikä aiheuttaa myötätuntouupumusta ja intuitioherkkä henkilö helposti myös kuormittuu työyhteisön huonosta ilmapiiristä ja konflikteista. Kireä työilmapiiri ja väljyyden sekä keskittymisrauhan puute ovat aina uhka työhyvinvoinnille erityisesti, kun työyhteisön ongelmat havaitaan jo intuitiivisella tarkkuudella. Ristiriidat tuleekin käsitellä avoimesti keskustellen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta ne eivät ehdi paisua mittaamattoman suuriksi ja hallitsemattomiksi.

Organisaatioiden ja työyhteisöjen johtajat eivät tunnista riittävästi moninaisuuteen kytkeytyvää persoonallisuutta. Arvostuksen puuttuessa moninaisuutta ja erityisherkkyyttä ei nähdä työyhteisön voimavarana. Useimmiten työssä ja jo rekrytointivaiheessa suositaan ulospäin suuntautuvaa ekstroverttiä enemmän kuin hiljaista introverttia, vaikkakin erityisherkkä persoona voi toki kuulua olemukseltaan jompaankumpaan kategoriaan. Joka tapauksessa hyvään johtamiseen kuuluu yksilöiden kuunteleminen, ymmärtäminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Ei todellakaan haittaa empatian ja tunneälyn vahvistaminen johtamisessa. Johtamiskoulutuksiin tuleekin lisätä tietoa erityisherkkyydestä ja moninaisuuden johtamisesta.

Jos johtaja itse on erityisherkkä, on hän empatiakykyinen ja aistii työyhteisön ilmapiirin eri sävyjä voimakkaasti. Hän on usein hyvin järjestelmällinen viedessään asioita työyhteisössä eteenpäin. Vahva empatiakyky antaa aina lisäarvoa työyhteisön ja organisaation työhyvinvoinnin säilyttämiseen. Intuitioherkkänä erityisherkkä johtaja tarvitsee aina oman esimiehensä ja työyhteisön tuen, kuten myös kollegoiden vertaistukea ja työnohjauksellista toimintaa.

Moninaisuuteen kytkeytyvän erityisherkkyyden kuin myös muidenkin persoonallisuudenpiirteiden tiedostaminen ja huomioiminen on ensiarvoista, kun kehitämme työyhteisöjämme ja organisaatioitamme hyväksymään erilaisuus ja ymmärtämään sen välttämättömyys. Tutkimuskyselyyn osallistuneen kommentti ”se, että joutuu koko ajan peittelemään, tsemppaamaan, olemaan erilainen kuin oikeasti on, kuluttaa psyykettä ja on stressaavaa” antaa kuvan siitä ikävästä tunnekokemuksesta, jota työelämässä tulee ehkäistä. Kun erilaisuutta kunnioitetaan ja se otetaan käyttöön, voidaan tukea työilmapiirin terveellisyyttä ja vahvistaa työn mielekkyyden kokemuksia sekä samalla ehkäistä työuupumusta. Moninaisuuteen kytkeytyvä erityisherkkyys on työelämän voimavara, josta tulee oppia iloitsemaan.

Blogikirjoitukseni perustuu Kollega-verkkolehdessä julkaistuun artikkeliimme.


Seija Ollila
Dosentti, HTT
https://soconsulting.fi

 

 

 

 

 

 

 

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Erityisherkkä, hiljenny itsesi äärelle ja ota elämäsi haltuun

Kuva: Unsplash.com
Kuva: Unsplash.com
Jäsenen blogikirjoitus:

 

Tuntuuko sinusta, että elämä on yhtä selviytymistaistelua? Ettet pääse eteenpäin niissä asioissa, joissa haluaisit? Että mielikuva elämästäsi on aivan erilainen kuin todellisuus?


Erityisherkkinä olemme kaikin puolin vaarassa kuormittua ja stressaantua, jos emme opi ymmärtämään herkkyyttämme. Silloin, kun emme ymmärrä tai tunne itseämme, toimimme tietämättä miksi. Toimimme alitajuisten uskomusten ohjaamina. Nämä uskomukset muodostuvat suurimmaksi osaksi lapsuudessamme. Noin 8-vuotiaaksi asti olemme kykenemättömiä kyseenalaistamaan mitään, mitä esimerkiksi vanhempamme, opettajat tai sukulaiset meille sanovat. Myös se, miten ihmiset ympärillämme käyttäytyvät toisiaan kohtaan tai erilaisissa tilanteissa vaikuttaa meihin. Ja koska erityisherkkyys on synnynnäinen piirre, olemme jo lapsina entistä alttiimpia muodostamaan näitä uskomuksia, koska olemme herkempiä huomaamaan ja aistimaan asioita.

Miten uskomukset vaikuttavat meihin

Huomaatko elämässäsi toistuvia teemoja, tapahtumia tai asioita, joihin tunnut vain ajautuvan kerta toisensa jälkeen? Huomaatko ajattelevasi "miten minulle aina käy näin"? Uskomukset piilevät alitajunnassamme ja vaikuttavat siihen, miten ajattelemme. Ja nämä ajatukset ohjaavat meitä. Mielessämme pyörii noin 60 000 ajatusta päivittäin, ja jopa 95 % niistä toistuu samoina päivästä toiseen. Mielellämme on suunnaton voima, mutta vain kun olemme itse ohjaksissa. Jos emme tiedosta ajatteluamme tai osaa vaikuttaa siihen, uskomukset vievät ja me vikisemme. Emme voi muuttaa mitään, mitä emme tiedä.

Erityisherkkä, hiljenny itsesi äärelle ja ota elämäsi haltuun

Me erityisherkät ajattelemme loputtomasti. Sisäinen puheemme on paljon rikkaampaa kuin  ulospäin ilmaisemme. Varsinkin, jos emme ole tulleet sinuiksi itsemme kanssa ja arkailemme asioidemme julkituontia. Loputon ajatusten virta ja rentoutumisen vaikeus ovat vaarallinen yhdistelmä. Olemme muutenkin helposti kuormittuvia ja jos emme edes vapaa-ajalla saa hiljennettyä mieltämme, on uupumisen riski suuri.

Miten hiljentää mieli, muokata ajatuksia rakentavampaan suuntaan ja vaikuttaa positiivisesti elämäämme erityisherkkinä?

1. Ensimmäinen askel on itsetuntemus. Mitä syvemmin me opimme tuntemaan itsemme, tiedostamaan piirteemme ja ominaisuutemme ja tunnistamaan toistuvat ajatuskehämme, sitä helpompi on tehdä muutoksia. Huomioi, mitkä toistuvat ajatukset johtavat toimintaasi. Oletko stressaantunut heti aamulla herättyäsi? Huomaatko kehosi jännittyvän ja mielesi pyörittävän kaikkea, mikä voi mennä pieleen päivän aikana? Tässä kohtaa voit pysäyttää kierteen, hengittää syvään, laittaa silmät kiinni ja aloittaa uudestaan. Tunnista, mikä jännityksen aiheuttaa ja päästä siitä irti.

2. Toinen askel on menneistä irti päästäminen. Kauna, katkeruus ja katumus ovat suurimpia asioita, jotka pitävät meidät kiinni negatiivisessa ajatuskehässä. On vaikea nähdä hyvät asiat tässä hetkessä tai mennä vapaana eteenpäin, jos samalla kantaa katkeruuden taakkaa mukanaan. Menneiden tapahtumien käsittely on tärkeää, mutta siinä on hyvä pitää mielessä, että on eri asia jäädä vatvomaan asioita kuin käsitellä ne, vapautua ja päästää irti. Sitten kun pystyt antamaan anteeksi, hyväksymään menneet ja jatkamaan vapaammin eteenpäin, tiedät, että iso osa rajoittavista uskomuksista on käsitelty.

3. Harjoittelu. Hiljentymistä ja rentoutumista voi harjoitella ihan niin kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Kun ottaa tietoisesti aikaa esimerkiksi meditaatiolle, metsässä samoilulle (ilman kännykkää) tai luoville asioille - piirtämiselle, maalaamiselle, kirjoittamiselle - alkaa se todellinen sisäinen ääni kuulua jatkuvan ajatusten oravanpyörän sijasta.

Ja tästä pääsemmekin siihen, mikä herkkyydessä on ehkä kaikista parasta. Meidän on helppo löytää oma sisäinen viisautemme, yhteys johonkin suurempaan, intuitio ja oma voimamme. Se on meissä sisäsyntyistä, ja tästä erityisherkkyyden oppiäiti Elaine N. Aronkin puhuu kirjoissaan paljon. Henkisyys, viisaus ja luovuus ovat erityisherkille luontaisia asioita. Meidän länsimaissa elävien, kuormittuneiden ja stressin kourissa itsensä unohtaneiden herkkien on vain tehtävä muutos omissa ajatuksissamme, alettava tietoisesti kehittää itseämme ja uskoa omaan arvokkuuteemme. Siten meillä on mahdollisuus löytää ne lahjat, joita herkkyydellä on meille tarjota.

Joten mitä jos aloittaisit jo tänään? Ota pieni hetki itsellesi, rauhassa, hiljaisuudessa. Istu vain silmät kiinni, hengittele sisään.. ja ulos… ja anna ajatusten virrata, kiinnittymättä mihinkään. Rentoudu ja nautiskele siitä, ettei tarvitse ajatella, ei tarvitse pitää kaikkia palloja ilmassa, kontrolloida ja murehtia. Ole vain, läsnä ja hiljaa itsessäsi. Anna itsellesi lupa tähän rentouden tunteeseen, joka päivä tästä eteenpäin. Luota siihen, että voit herkkyytesi avulla alkaa elää parasta elämääsi, tänään.

Tiia Ojala

Kirjoittaja on valmentaja ja business coach kohderyhmänään erityisherkät, jotka haluavat kääntää herkkyyden vahvuudeksi ja menestyä elämässä. Hän on itse erityisherkkä, ja tieto siitä muutti koko hänen elämänsä paremmaksi. https://instagram.com/lupaunelmillevalmennus

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Totuuden ja todellisuuden moninaisuus

   Jäsenen blogikirjoitus: 


Alkuun hymyn merkityksestä: Miten kaunista on kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa ja he hymyilevät toisilleen. Olen tullut nähdyksi, mutta olen myös itse nähnyt toisen. Mikä autuas ja voimauttava havainto erityisherkälle. Herkälle, joka vasta runsaan vuoden ajan on tiedostanut oman herkkyytensä ja on siitä sekä iloinen että hämillään. Tälle tämän päivän todellisuudelleni antaa buustia mm. hollantilaisen kirjailijan Rutger Bregmanin tietokirja "Hyvän historia, Ihmiskunta uudessa valossa" (suom. Mari Janatuinen; Atena Kirja). Se  visioi, miten ”heti kun me uskomme, että useimmat ihmiset ovat kunnollisia, kaikki muuttuu”. Tästä enemmän Helsingin Sanomien haastattelussa (su 30.8.2020 Jussi Ahlroth, HS, C3): Luottamus on ihmislajin nousun ja historian tärkein voima, uskoo Rutger Bregman. 


Toinen lähiajan merkityksellinen kohtaantuminen tapahtui verkon välityksellä kun sain osallistua ma 31.8.2020 ensimmäiseen Helena Ranta forumiin 2020 Totuus, ihmisoikeudet ja kärsimyksen vähentäminen , jossa isohko joukko akateemisia sekä kenttätason asiantuntijoita professori Helena Rannan lisäksi käsittelivät taakkasiirtymää ja anteeksiantoa: esim. vuoden 1918 tapahtumat Suomessa, saamelaisten pakkosuomalaistamiset, kiusaaminen Suomen kouluissa sekä tyttöjen asema Koillis-Nigeriassa. Puhuttiin traumoista ja traumojen purkukeinoista; mm. anteeksiannosta ja -pyytämisestä sekä totuudellisesta muistamisesta, meneillään olevasta totuus- ja sovintokomissiohankkeesta, Verso -sovitteluohjelmasta ja kuntouttavasta hoidosta pakolaisille.

Käsiteltiin myös sitä, miten pitäisi tuoda esiin enemmän historian opetuksessa syrjinnän historiaa (yleensä esiintyy vähemmistöjä kohtaan), häpeää, väkivaltaa sekä taakkasiirtymiä jotka usein ilmenee sekä yksilötason että kansakunnan hiljaisuutena. Kuitenkin toivoa on sillä muutos on mahdollinen, kun tunnistamme, tiedostamme ja toimimme. Siitä yhtenä hyvänä esimerkkinä monista arvokasta työtä tekevistä on oikeushammaslääkäri Helena Rannan monitahoinen toiminta. Kun häneltä kysyttiin, miksi tutkia kuolleita, hän vastasi,  että siten voimme auttaa eläviä sulkemaan oven menneisyyteen ja rakentamaan omaa yhteiskuntaa.

Moninaisuus ilmenee eri tasoilla; erilaiset yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunnat – mm. sukupuoli- ja seksuaalisuus (sisäinen erilaisuus), vähemmistöt (yhteisöt tai yhteiskunnat) ja erilaiset persoonallisuudet ja temperamentit (identiteetit ja roolit). Kaikilla tasoilla on tavoite ja tarve osallistua ilman syrjintää sekä halu turvallisiin ja myönteisiin kohtaamisiin. Taide ja kulttuuri tarjoavat yleensä mahdollisuuden niihin, mutta kulunut koronakevät on aika tehokkaasti estänyt tai ainakin hankaloittanut meitä nauttimasta niistä. Kevään ja kesän kotoiluissa olemme kuitenkin lisänneet kaikenlaista tekemistä ja ehkä taiteilleet myös itse tai hakeneet ja luoneet erilaisia uusia muotoja päästä niiden äärelle, sillä sekä ammattilaiset että amatöörit tarvitsevat osallistumis- ja vaikuttamiskanavia.

Yksilötasolla on tärkeää, että ihmissuhteissa luottamus ja rakentava vuorovaikutus sekä turvallisen ilmapiirin vaaliminen onnistuu. Kerro, kuuntele, kysy, tarkistele asioita eri näkökulmista ja ota opiksi. Muista, että kun saa olla aito itsensä, voi hyvin. Kouluyhteisöissä on voitu jo vuosia hyödyntää vertaissovittelu (Verso)-ohjelmaa, jolla toteutetaan myönteinen konfliktinhallintaprosessi. Sovittelumenettelyä on viety myös työpaikoille. Lisäksi työpaikoille on kehitetty maksutta ja joko yksin tai työnantajan edustajan kanssa käytettävä  Kuormitusvaaka-arviointityökalu, jossa tarkastellaan ennakoiden ja luottamuksella työntekijän kuormituksen ja voimavarojen tasapainotilaa, kohdennetaan tarvittaessa toimenpiteitä oikeisiin asioihin sekä seurataan, miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet.

Nämä edellä ovat vain esimerkkejä erilaisista keinoista ja tavoista tehdä mahdolliseksi kuulluksi tuleminen ja siten eheytyminen. Pidetään huolta jatkossakin moninaisen totuuden ja todellisuuden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Siitä myös me erityisherkät omanlaisenamme vähemmistönä hyödymme.

Merja Leppänen















lauantai 5. syyskuuta 2020

Herkästi käsillä tehden

Kuva: Pixabay

  Jäsenen blogikirjoitus:


Maailma on minulle avoin, koska käsiini sopivat sivellin, virkkuukoukku, tuftausneula, mosaiikkisakset ja kankaanpainoseula.
Entisestään se avartuu, kun herkkyyteni saa nämä työvälineet heijastamaan omaa sisäistä kokemustani. Voin maalata ja luoda käsin maailmoja, jotka kuvastavat sisimpääni. Niissä näkyvät herkkyys ja kauneus,sekä se, kuinka nämä kaksi ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Luon uutta, mutta kunnioitan vanhaa, mikä minussa ilmaisee viisautta ja ymmärrystä uusien kokemusten synnyttämiseen. 

Nautin herkkyydestäni käsityöntekijänä; se  rikastuttaa mielikuvitustani ja saa minut heittäytymään uusiin seikkailuihin elämässäni ja luomisprosesseissani. Iloitsen siitä, että tunnemaailmani on herkkä ja reagoi vahvasti asioihin. Tämä tunnemaailman herkkyys saa minut nousemaan kuin linnunpoikanen ensimmäiseen lentoonsa ja hapuilemaan omia nuoria siipiään vasten ilmavirtaa. Kannatteleeko visioni, entä voiko herkkyyden varaan heittäytyä? Uskallanko tuoda näkyväksi sitä, mitä kannan sisälläni? Riittääkö rohkeus olemaan rehellinen omalle äänelle ja ilmaisukyvylle?

Nautin käsillä tekemisestä, ja visuaalinen ilmaisu on minulle merkityksellistä. Se on oikeastaan  sellainen olemisen taso, jonka tiedän vaikuttavan koko hyvinvointiini: virvoittavan, rakentavan ja luovan minussa uutta. Kädentaidot ja visuaalinen ilmaisu ovat suuria intohimojani. Haluan molemmissa kehittyä jatkuvasti. Iloitsen syksyllä luvassa olevista kursseista ja odotan innolla, että pääsen toteuttamaan niissä uusilla tekniikoilla ilmaisuani, joka hakee vielä muotoaan kovasti. Olen erityisherkkä käsityöntekijä, joka nauttii omasta sisäisen maailman rikkaudesta ja siitä, kuinka se pursuaa runsaudessaan milloin mihinkin: kankaisiin, mosaiikkitöihin, kollaaseihin.

Kaikki asiat eivät ole tietenkään kaikkia varten. Uskoisin kuitenkin, että erityisherkissä on paljon ihmisiä, jotka nauttivat tai voisivat nauttia käsitöiden tekemisestä. Käsitöissä yhdistyy niin paljon asioita, jotka ovat erityisherkkiin piirteisiin sopivia. Ideointi (sisäisen maailman merkitys),
materiaalien tunnustelu (aistit) ja itse tekoprosessi (tarkka havainnointi). Voisin ajatella, että monesta erityisherkästä olisi ihana hypistellä valmistuvaa neuletta sormissaan, tehdä virkkuukoukulla kaunista pintaa tai saada nauttia mosaiikkityön palapelin palasten asettelusta paikoilleen. Parhaimmassa tapauksessa käsityöntekijä saa synnyttää ja rakentaa maailmaa, joka on lähtöisin omasta sisimmästä. Silloin tekeminen tapahtuu nautinnollisessa flow-tilassa, jossa voi koko ajan ja jatkuvasti nauttia oman kädenjälkensä hedelmistä.

Luulen, että etenkin erityisherkän ihmisen on helppoa samaistua näihin tunteisiin, joita kuvasin yllä. Ylipäänsä taiteet ja ilmaiseminen tuntuvat avautuvan tunne-elämältään erityisherkille vahvasti niin vastaanottajana kuin tekijänäkin. Meillä sisäinen maailma avautuu tunneherkkyyden tähden rikkaana, ja siitä on helppo ammentaa viisautta ja visiota luovuuteen, sen tekemiseen tai vastaanottamiseen.

Iloitsen herkkyydestäni joka päivä, mutta erityisesti iloitsen siitä silloin, kun käteni hamuilee sivellintä, virkkuukoukkua, tuftausneulaa mosaiikkisaksia, kankaanpainoseulaa…



Inspiroivaa syksyä kaikille toivottaa,
Siina

torstai 20. elokuuta 2020

Hyväksymmekö toisen ihmisen, hyväksymmekö itsemme?

  Jäsenen blogikirjoitus:

Jokaisella meillä on oma maailmamme ja oma elämämme. Elämän kokemuksistamme osan pystymme tiedostamaan. Osa kokemuksistamme tai maailmastamme on tiedostamattomissa ainakin siihen saakka, kunnes tulevat tietoisuuteemme. Meillä on kieli, jolla pystymme kuvaamaan kokemuksiamme, kommunikoimaan keskenämme ja luomaan maailmoja. Voimme käyttää kieltämme ja mieltämme niin, että se auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja toimimaan ympäristössämme tasapainoisesti. Voimme käyttää mieltämme myös sitomaan maailmamme uskomuksilla, jotka rajoittavat elämäämme negatiivisesti. Ei aina ole helppoa nähdä kummassa merkityksessä (positiivisessa vai negatiivisessa) käytämme vapauttamme ajatella ja toimia. 

Ulkoapäin katsottuna, niin sanotusta kolmannesta persoonasta, minun maailmani (eli minä) on erillinen sinun maailmastasi (sinusta). Me esimerkiksi olemme kaksi ihmistä, jotka kulkevat tienreunaa, jotka ohi ajava pyöräilijä näkee. Sisäisesti koettuna, ns. ensimmäisestä persoonasta, sinä voit mahdollisesti kokea, että minä olen osa sinua, osa tietoisuuttasi, osa maailmaasi. Samaan aikaan minä voin sisäisesti kokea sinun olevan selkeästi minusta erillinen. Kummankin kokemukset ovat kokijalleen sillä hetkellä totta, eli sen hetken todellisuutta. Perustellusti tätä voidaan selittää sillä, että sinun hermostosi on tasapainoisemmassa tilassa, koska sydämesi tuottaa suuria määriä mielihyvähormoni oksitosiinia, samaan aikaan kun minun käpyrauhaseni tuottaa stressihormonia, joka saa tuntemaan erillisyyttä suhteessa ulkomaailmaan ja sinuun.

On lukemattomia tapoja ja teorioita, joilla voimme kuvata inhimillistä kokemustamme enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesti, enemmän tai vähemmän tarkasti. Käytännössä voi olla toisinaan hieman hassua puhua ”minun kokemuksestani”, mikäli pyrimme rajallisilla sanoillamme tarkasti kuvailemaan, miten elämä tai maailma koetaan. Sillä monesti vaikuttavimpiin kokemuksiimme liittyy läheisesti erillisyyden tunteen väheneminen, egomme puolustautumistarpeen haihtuminen. Niin tapahtuu usein luonnossa, hiljentyessä, flow-tilassa tai rakkaan ihmisen seurassa.

Monet meistä kohtaavat päivittäin ihmisiä, joiden maailma vaikuttaa olevan ristiriidassa omamme kanssa. Pystymmekö hyväksymään ihmisen, joka on eri mieltä kanssamme? Ihmisen, joka ei ole kaltaisemme? Ihmisen, joka ehkä nostaa meissä esiin kipeitä muistoja? Pystymmekö hyväksymään erilaisuuden, emmekä vain sietämään sitä ja mielessämme kuitenkin tuomitsemaan? Yksinkertainen vastaus kysymykseen on kyllä, mutta monesti se on myös mahdollisuus, joka ei toteudu. Varsinkin silloin, kun elämässä on paljon stressiä, on paljon helpompi tuomita toisia. Ehkä olennaisin tekijä hyväksymisessä on se, pystymmekö hyväksymään kokemuksemme, olivat ne sitten millaisia tahansa. Pystymmekö hyväksymään kokemuksen pyrkimättä viemään huomiota toisaalle tunteista, aistimuksista ja raskaitakin ajatusmalleista? Pystymmekö olemaan niin, ettemme laitakaan huomiota televisioon, puhelimeen, liikaan ajatteluun, liikkumiseen, sosiaaliseen elämään tai mihin tahansa sellaiseen tekemiseen tai asiaan, jonka tekemisen motiivina on senhetkisen kokemuksen välttely? Pystymmekö hyväksymään luonteenpiirteen, joka vaikeuttaa ihmissuhteitamme, tai sairauden ja sen vaikutukset itsessä, puolisossa tai lapsissa? Uskallammeko esimerkiksi etsiä apua, joka auttaisi tässä itsensä hyväksymisen prosessissa? En tiedä, onko elämässä yhtään asiaa, kokemusta, ihmistä tai hetkeä, joka ei kysyisi meiltä hyväksymmekö sitä.

Oletan, että erityisherkkyys tuo kyvyn olla hyvinkin tietoinen asioista, joita on vaikea hyväksyä. Mutta se tuo myös paremman mahdollisuuden asioiden hyväksymiseen, jos niin tahtoo. Joskus on esimerkikisi vaikea tietää kuinka vähän työtä tai aktiivisuutta on oikeasti itselle sopiva määrä. Henkilökohtaisesti minusta kuulostaa totuudenmukaiselta kun Elaine Aron kirjoittaa, että erityisherkälle 30 tunnin työviikko voi olla jaksamisen kannalta sopivampi kuin 40 tunnin työviikko. Tietenkin tällaisilla valinnoilla on vaikutuksensa talouteen, työmahdollisuuksiin, ihmissuhteisiin, sosiaaliseen statukseen, jne. Omat standarditkin sille minkälainen ”minun elämäni” tulisi olla voivat olla ristiriidassa sen kanssa, mikä oikeasti on itselle hyväksi. En näe tilanteeseen muuta kestävää ratkaisua kuin itsetuntemuksen ja vastuunottamisen omasta elämästä. Kieltämättä kuitenkaan sitä, että voi olla hyvin haastavaa tiedostaa sitä, pyrkivätkö valintamme täyttämään toisten odotuksia vai koemmeko valintojemme olevan meidän todellisen tahtomme ilmauksia. Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa toimimme, on helppoa löytää itsensä kognitiivisen dissonanssin tilasta, jossa meillä olevien erilaisten tietojen, tunteiden, asenteiden, tai käyttäytymismallien välillä vallitsee ristiriita tai riitasointu (dissonanssi). Erityisherkkä ihminen ehkä tiedostaa, että hän tarvitsisi enemmän lepoa, mutta hänen luteriainen työmoraalinsa ei lepoa tahdo antaa. Tällaista tasapainottelua käydään tietenkin jokaisen ihmisen sisällä, mutta varsinkin sellaisten erityisherkkien, jotka tietävät miltä uupuminen tuntuu, on syytä kiinnittää tähän huomiota.

Voisi kuvitella, että maailmalla olisi jo useita hankkeita, joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta erityisherkkyydestä ja palautumisen tärkeydestä. Tämä on tärkeää, jotta ihmiset eivät turhaan uuvuta itseään pyrkiessään täyttämään itselleen vääränlaisia standardeja. Löysin HSP-Suomi-sivustolta noin vuosi sitten linkin Alankomaissa tehtyyn tutkimukseen. Tutkimuksen mukaan 57% alankomaalaisista erityisherkistä oli kokenut burn-outin. Samaisen tutkimuksen mukaan kaikista työntekijöistä Alankomaissa ”vain” 15 % oli kokenut burn-outin. Tämänkaltaisten tutkimustulosten tiedostamisen tulisi tehdä itsestään selväksi sen, miksi oikeanlaisen tietoisuuden lisääminen erityisherkkyydestä on tärkeää. 

Ei kuitenkaan ole välttämättä lainkaan miellyttävää alkaa tarkastelemaan lähemmin, mitä itsessä liikkuu. Omien tuomitsevien asenteiden, elämää sabotoivien käyttäytymismallien, kiusausten, addiktioiden tai vanhojen kaunojen kokeminen voi aiheuttaa isoja sisäisiä ristiriitoja, mikäli ei omaa tarvittavia henkisiä työkaluja, jonkinlaista sisäistä rauhaa tai ympärillä olevia turvallisia ihmisiä , jotka auttaisivat kohtaamaan oman ”pimeän puolen”. Myös suuret myönteiset muutoksetkin elämässä voivat aiheuttaa kriisin. On varsin yleistä, että rakkauden kokeminen parisuhteessa nostaa pintaan kivuliaita asioita, varsinkin mikäli lapsuuteen on sisältynyt jotain traumaattista. Siksi on hyvin luonnolista, että omien kipupisteiden käsittely aloitetaan vasta silloin, kun siihen ollaan valmiita tai kun niitä ei ole enää mahdollista lakaista maton alle. Olen huomannut, että kiintymissuhdemallien (attachment styles) ymmärtäminen voi olla isoksi avuksi ihmisille, joiden kiintymissuhdemalli on jollain lailla turvaton. Kiintymissuhdemalleista on tosin suomenkielellä kiusallisen vähän selkeää ja helposti sulatettavaa materiaalia videomuodossa. Tässä on yksi englanniksi: ”What is you attachment style?”

Löysin viime vuoden lopulla hyvän haastattelun, joka käsitteli keskeneräisyyttä ja siitä tietoiseksi tulemisesta. Docventuresin radio-podcastissa Riku ja Tunna keskustelivat Tommy Hellstenin kanssa siitä, kuinka herätä egon puolustusmekanismien alta todellisuuteen eli yhteyteen tunteisiinsa ja tietoisuuteensa. He keskustelivat myös siitä kuinka oman keskeneräisyytensä hyväksyminen antaa kyvyn hyväksyä keskeneräisyyden myös toisissa. Suosittelen kuuntelemaan, mikäli aihe kiinnostaa. Se löytyy vielä Areenasta.

Hyväksymmekö siis itsemme? Hyväksymmekö toisen ihmisen sellaisena kuin hän on? Tuntuu kuin edeltävät kysymykset eivät niinkään odota, että niihin annettaisiin suora vastaus, joka ikäänkuin ratkaisisi niihin sisältyvän mysteerin. Ne ennemminkin johdattavat meidät tutkimaan sitä olemmeko valmiita kohtaamaan itsemme, kaikkine puolinemme, rehellisesti. Ne johdattavat meidät ehkä pohtimaan sitä pitääkö sanonta ”Ihminen ei pysty hyväksymään toisissa sitä mitä hän ei pysty hyväksymään itsessään” paikkansa, jos sitä tarkastelee omien kokemustensa valossa. Tai ehkä tunnustelemaan sitä, mitkä asiat ovat omassa elämässä auttaneet, mitkä taas ovat vaikeuttaneet itsensä hyväksymistä. Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka vievät kohti tilaa, jossa on helpompi hyväksyä mitä ikinä sitten kokeekaan. Vai onko kyse enemmänkin siitä, että päästää irti tarpeestaan hallita elämäänsä, kuten Hellsten asian haastattelussa ilmaisi. Uskon hyväksymisen olevan olennainen osa elämänmittaista prosessia, jossa kasvamme. Uskon sen olevan sen myöntämistä, mikä on totta, ja irti päästämistä niistä asioista, joita enää ei tarvitse kantaa.

Arttu Jyske










keskiviikko 19. elokuuta 2020

Omaa aikaa erityisherkälle äidille

 Jäsenen blogikirjoitus:




Erityisherkän voi olla haastavaa elää oman näköistä elämää tässä maailmassa, jossa suurin osa on ei-erityisherkkiä. Omaa tarvetta hiljaisuudelle, omalle ajalle ja levolle ei aina ole helppo ottaa eikä saada.

Äitiys tuo siihen vielä erityisen haasteen, koska pienet lapset, niin ihania kuin ovatkin, myös kuormittavat ihan erityisellä tavalla. On oltava jatkuvasti valppaana lapsen tarpeille, eikä omien voimavarojen kuuntelu ole useinkaan mahdollista.

Vanhemmuuden paineet tuntuvat kasvaneen nykypäivänä suuriksi, kun aikaa lapsille on enemmän kuin aikaisemmin. Lasten tarpeita ja toiveita kuunnellaan ihan uudella tavalla. Omannäköisen vanhemmuuden löytäminen erityisherkälle voikin olla hankalaa. Minkä verran voin kuunnella omia tarpeitani? Onko minulla oikeus myös omaan aikaan, jotta palautuisin ja saisin kerättyä voimia?

Äidiksi


Kun ensimmäisen kerran kuulin erityisherkkyydestä, olin jo äiti. Uskon että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa olisi ollut helpompi, jos olisin jo silloin ymmärtänyt erityisherkkyyttäni. En

osannut enkä uskaltanut kuunnella tarpeeksi omia voimavaroja. Kun neuvolassa sanottiin, että lasta pitää imettää aina kun lapsella on vähänkin nälkä, uskoin. Tuntuu etten ensimmäisenä vuotena sitten muuta tehnytkään! Olin todella väsynyt ja terveyskin alkoi reistailemaan.

Toisen lapsen syntyessä elämä oli jo hieman tasapainoisempaa, koska olin kuullut erityisherkkyydestä. Olin lukenut aiheesta paljon ja tutkinut itseäni erityisherkkyyden valossa. Olin oppinut rajaamaan asioita ja ajankäyttöä, pyytämään helpommin apua toisilta ja ottamaan enemmän omaa aikaa.

Tein omannäköisiä ratkaisuja suhteessa lapsen hoitoon. Jatkuvan imettämisen sijaan aloin pidentämään imetysvälejä hyvin määrätietoisesti, eikä siitä seurannut muuta kuin se, että lapselle muodostui jo varhaisessa vaiheessa säännöllinen ruokailurytmi. Olin virkeämpi, tyytyväisempi ja tasapainoisempi. Ja myös lapseni voivat hyvin.

Vahvuudet esiin


Erityisherkällä äidillä on kyky ymmärtää lastaan syvällisesti ja myötätuntoisesti. Mutta kuormittuneena ja väsyneenä erityisherkän äidin vahvuudet eivät pääse esille. Arki voi muuttua todella haastavaksi, jos omaa ylivirittyneisyyttään ei pääse purkamaan. Kyky olla läsnäoleva ja lapsen tarpeisiin empaattisesti reagoiva äiti, kärsii.

Haluankin kannustaa erityisherkkiä äitejä kunnioittamaan omia voimavarojaan. Puhukaamme herkkyydestämme ja kuormittumisestamme läheisillemme avoimesti! Ja ottakaamme myös omaa aikaa, uskon sen olevan lopulta myös lasten etu. Samalla annamme lapsillemme arvokkaan esimerkin siitä, kuinka tärkeää itsestä huolehtiminen on.

E-K

maanantai 10. elokuuta 2020

HSP Suomi ry – Tiivistelmä harjoittelijan näkökulmasta

Harjoittelijan blogikirjoitus:


Aloitin harjoittelun ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin hiljattain tunnistanut itsessäni erityisherkälle ominaisia piirteitä ja tahdoin tutustua asiaan lisää, mikä siis olisikaan parempi paikka, kuin mennä suoraan järjestöön harjoitteluun. Ajattelin, että mitähän tästä tulee, onko tällaisessa järjestössä kaikki tyypit jotenkin kummallisia.

Olin väärässä ja luuloni kaikkosivat aika nopeasti. Kaikki tapaamani ihmiset olivatkin ihan normaaleja ja ajatuksia herkkyydestä vaihdettiin oikein fiksulla ja asiallisella meiningillä (ei siis mitään hörhöilyä). Toimistolla Elinan ja Emilian kanssa työskentely sujui oikein hyvin mutta minusta tuntui, että ekstroverttinä höpöttelijänä taisin välillä häiritä työntekoa keskusteluillani.

Toimistolla oli tarve auttaville käsipareille. Työtä oli kahdelle henkilölle paljon ja vaikka koulutöiden ohella pyrin auttamaan muissakin asioissa, tuntui panokseni välillä näkymättömän pieneltä. Reilun viikon päästä oman harjoitteluni alkamisesta toimistolle saapui toinenkin harjoittelija, Mia Salonpää.

Nyt kasassa oli nelihenkinen tiimi ja Mian kokemuksesta oli todella paljon apua. Itse asiassa niin paljon, että hän pystyi tuuraamaan Emiliaa hänen lomansa aikana.

Harjoittelu meni sitten omalla painollaan. Sain tehdä osan viikosta etänä, eikä työaika ollut aina minuutilleen. Tällainen tapa sopi minulle, rentoa menoa mutta sovitut asiat tehdään. Kiitos tästä Elinalle. Mikäli sinä etsit harjoittelupaikkaa, on tässä yksi, jota tahdon suositella.

Työskentely järjestössä oli muutenkin avartava kokemus, eikä pelkästään työnkuvan muodossa vaan se miten vapaaehtoiset osallistuvat toimintaan, oli jotenkin todella hienoa.

Tuntuu, että nykyisin ihmiset haluavat saada kaikesta tekemisestä jonkin korvauksen, yleensä rahallisen. Seuratessani vapaaehtoisten osallistumista järjestön toimintaan myös oma ajatteluni asioiden tekemistä kohtaa on kai hieman muuttunut. Asioiden tekemisestä ei aina tarvitse miettiä “miten minä tästä hyödyn”.

Minä ainakin yritän jatkossa tehdä enemmän hyvää ilman omanedun tavoittelemista. Olkoon se vaikka laittamalla roska roskiin, avaamalla toiselle ovi tai auttamalla äitiä lastenrattaiden kanssa hankalassa paikassa. Voitko sinä auttaa ketään tänään? Mene ja auta, ehkä tulevaisuudessa joku auttaa sinua, kun tarvitset apua 😊

-Heikki Räisänen