torstai 26. marraskuuta 2020

Koronaepidemia ja eristyneisyys

Jäsenen blogikirjoitus:



Tunnustan, että olen Rohkeasti herkkä -blogipäivittäjänä odotellut innolla uusia julkaisuja, mutta niitä ei nyt kuluvana kuuna oikein ole näkynyt. Muutamia ilmoituksia olen saanut, että tulossa olisi, mutta toistaiseksi on ollut tosi hiljaista. Sama ilmiö näyttää olevan blogien lukijoiden kanssa eli, jos aiemmin keväällä- ja kesällä bloggerissa on käynyt jäsenen blogikirjoituksia lukemassa keskimäärin 130 lukijaa, niin nyt syksyllä bloggerissa on lukijoita muutama kymmenen. 

Mitä meille sitten on tapahtunut? Sama ilmiö näyttää olevan, kun järjestämme yhdistyksessämme erilaisia tilaisuuksia, osallistujia on tosi vähän. Toki korona on taustalla ilmeisen merkittävästi. Hyvää on ollut se, että jos ja kun tilaisuus on pidetty hybridinä (lähi-ja etäkontaktina), on verkossa ollut runsaampi osallistujamäärä. 

Olen huomannut omankin innostuneisuuteni olevan hiipumassa, joten päätin vielä kirjoittaa itse blogin vaikka alkukuusta ajattelinkin, että en nyt ole itse aktiivinen, jottei käy niin, että tämä blogi-alusta on vain muutaman kirjoittajan käytössä. Hei oikeasti, mihin olemme kadottaneet teidät ihanat aiemmat kirjoittajat, missä luuraatte uudet kirjoittajat? 


Koronatilanteessa selviytyminen


Vaikka Suomi on maailman kuudenneksi parhaiten selviytynyt maa epidemiasta, on nyt akuutti kiihtymisvaihe päällä mm. täällä Uudellamaalla. Siksi on otettu käyttöön järeämpiä keinoja, jotta mahdollisesti joulun aika voisi olla rauhallisempi taudin suhteen ja voisimme tavata läheisiämme. 

Julkisuudessa on myös ollut paljon esillä yksinäisyys; mm. HS 26.11.2020 ”Ihmisen ei kuulu olla yksin”. Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasujaa, erityisherkistä moni kokee itsensä yksinäiseksi ja usein jopa parisuhteessa elävät voivat kokea itsensä yksinäiseksi. Nyt rajoitustoimien pitkittyessä ihmettelenkin, löytyykö vielä joku joka nauttii aidosti siitä, että emme voi juurikaan tavata, halata tai käydä riennoissa, joissa on muita ihmisiä. Suosittelen tutustumaan edellä mainitun hesarin artikkelin sekä WHO:n selviytymisvinkkeihin.

Lisäksi olisi mukava, että edelleen itse kukin jaksaisi ottaa osaa yhdistyksen järjestämiin mahdollisuuksiin voimaantua ja toimia yhteisöllisesti; on ne sitten vertaisryhmä- ja muut tapaamiset (lähi- ja/tai verkkoyhteydellä) tai tiistai- ja torstai-illan chat- ja puhelinkontaktit. Lisäksi yhdistyksen sivustoilla (etenkin jäsensivuilla) on mahdollista tutustua erityisherkkyyttä käsitteleviin kirjaluetteloihin, esitteisiin/oppaisiin ja tutkimusaineistoihin sekä blogikirjoituksiin.


Tarinan kehittely


Jaan tähän vielä lokakuulta pohdintani ja netistä poimimani mielenkiintoisen osoitteen: Who.int/ My Hero is You, storybook for children on COVID-19. Koronaviruspandemian vaikutukset elämään ovat suuremmat kuin osaamme tässä hetkessä tunnistaa ja tunnustaa. Toisaalta on hyvä että yhteiskunta/-kunnat tekevät kaikkensa tilanteen vaatimalla vakavuudella, mutta toisaalta jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa eläminen kuluttaa voimavaroja valtavasti. Tilannetta varmaankin helpottaisi jos voisimme keskittyä yhteisen hyvän rakentamiseen eikä pahan ruokkimiseen, mm. turha arvostelu ja asioiden tahallinen vääristely pois. Asioita kannattaa katsoa toki kriittisesti mutta rakentavasti. Omasta ja läheisten mielenterveydestä tulee pitää huolta jotta ei käy niin, että kun keskitymme korostetusti koronaan unohdamme elämän muut tärkeät ja joskus kriittisetkin asiat. Yllä oleva opus on yksi hyvä esimerkki miten lapsia voi suojella koronan aiheuttamalta stressiltä. Myös meille aikuisille voisi olla hyvä kehittää oma tarina, jolla selviydymme tästä haastavasta ajasta.

Jaksamista loppuvuoteen joulun juhlineen ja ilmeisesti vielä vuoden 2021 alkukevääseen rokotetta odotellessa. Sen jälkeen voisi olla taas mukavampi ja vapaampi meidän kaikkien hengitellä ja elää. Tärkeää on nyt, että kukaan ei jää yksin. Jokainen meistä huolehtii sekä itsestä että muista omien voimavarojensa mukaan.

Merja Leppänen


torstai 19. marraskuuta 2020

Vapaaehtoisten illassa

 Jäsenen blogikirjoitus:

HSP Suomen Vapaaehtoisten illassa 20. lokakuuta oli kiva olla mukana.
Ilta toteutettiin Zoom-tapaamisena ja oli siten valtakunnallinen, kaikille vapaaehtoisille suunnattu koulutus- ja keskustelutilaisuus.



Mukana oli niin puhelin- ja chatporukkaa, paikallisryhmäohjaajia, voimaryhmäohjaajia, kokemusasiantuntijoita ynnä muita vapaaehtoisia, luottamushenkilöt mukaan lukien.

Kuulimme yhdistyksen puheenjohtajan, Maritta Nikkisen luennon ryhmätoiminnasta. Luennolla käsiteltyjä aiheita olivat mm. ryhmän elinkaari, miten ryhmä toimii ja millainen on hyvä ryhmä sekä miten syntyy hyvä ryhmähenki. Näitä ryhmäasioita on hyvä käydä läpi ja kerrata ja ainahan saadaan uusia oivalluksia.

Ei ole tosiaan lainkaan itsestään selvää, että ryhmä toimii hyvin. On aina monen tekijän summa, että osallistujat pääsevät hyvään yhteiseen flow’hun ja keskinäinen jakaminen on antoisaa. Tällaista tapahtuu toki meillä usein:)  

Hyvässä ryhmässä on hyvä olla, siellä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja siellä voi olla vapaasti oma itsensä.

HSP Suomi -yhdistyksellä on kahdenlaisia vertaisryhmiä: paikallistoiminnan ryhmät ja voimaryhmät. HSP vertaisohjaaja on useimmiten yksi ryhmäläinen, joka huolehtii lähinnä käytännön asioista kuten tilan varaamisesta ja ilmoittelusta jäsentiedotteisiin. Kynnys ryhmän perustamiseen ei tarvitse olla lainkaan suuren suuri! HSP paikallisryhmiä on ympäri Suomea, yhdistyksen nettisivuilta löytyvät tiedot ryhmistä.

Voimaryhmän ohjaaja on saanut tehtäväänsä puolen vuoden mittaisen koulutuksen yhdistyksen järjestämänä. Voimaryhmän ohjaaja on vertainen myös, mutta hän on ryhmässä selkeästi ohjaajan roolissa, eli ei ryhmäläinen itse. Voimaryhmät ovat suljettuja, kestoltaan etukäteen määriteltyjä tavoitteisiin pyrkiviä ryhmiä, joita parhaillaan toteutetaan ympäri Suomea, 8 kerran mittaisina.

Seuraaviin voimaryhmiin, keväällä 2021, ilmoittautuminen alkaa muuten jo tammikuussa. Seuraa ilmoittelua Voimaryhmät-sivulla, jos olet kiinnostunut! Osa ryhmistä toteutunee etänä, näitä erikoisaikoja kun eletään.


Illassa oli ihanaa, kun saimme keskustella pienryhmissä, kukin sillä alueella missä itse vapaaehtoisena toimii. - Keskustelu jossa itse olin mukana, oli antoisa; meitä oli neljä voimaryhmäohjaajaa ja saimme jakaa yleisesti ajatuksiamme tästä voimaryhmän vertaisohjaajuudesta, harvinaista herkkua siis, jakaminen. Meillä voimaryhmäohjaajilla on toki myös työnohjauksia ja sekin on hyvin tarpeellista.

Olin kyllä tyytyväinen vapaaehtoisten iltaan ja lisää näitä iltoja jäätiin toivomaan niin minä kuin muutkin! Josko jo ensi keväänä saataisiin seuraava.. Lähitapaamisistakin unelmoidaan:)


Kiitos teille, jotka järjestitte tämän; Maritta, Heli, Elina ja muut toteuttajat!

Ja voimia kaikille tämän syksyn keskellä!



Merja Korpisaari

PS. Lue myös Merja Leppäsen kesäinen Heimojuhlapostaus tässä blogissa.

 


(Kuva: Pixabay)

maanantai 16. marraskuuta 2020

Rantapolulta metsän reunaan

Muista katsoa aurinkoon… Nousevaan tai laskevaan aurinkoon, vaikka. Marraskuun aurinkoa on hyvä tuijottaa näinä aikoina.


Miten lämmintä onkin vielä, hyvin tarkenee ulkoilla. Nojailen rannan puuhun ja olen läsnä...

Joskus on hetkiä, kun ei ajattele mennyttä eikä tulevaa, ei kaipaa mitään eikä minnekään. Niitä ei ole joka päivä läheskään, vaikka hyvin voisi olla - ja pitäisikin.

..Paitsi että ei pidä, sillä ne hetket tulevat etsimättä, ne löytyvät, kun aika on oikea.

Kun osuu merenrantaan sopivasti, ja taivas kuljettaa rantapolkua pitkin. Katse liukuu taivasta pitkin ja värit.. ovat silmille ihanat, kuin pysähdys mielelle. Tämän sain, kun vain, 

lähdin ulos. 


Elämän ilot voivat olla niin pieniä, että naurattaa. Ei tarvita pitkiä matkoja tai paljoa aikaa tai rahaakaan. Olemassaolo vain täyttää. Luonnossa se tapahtuu niin helpolla. Nuo myöhäiset punaiset puolukatkin, tutuksi tullut pöllö puussaan, editseni pinkovat kanit..

Ilta pian laskeutuu, hämärtää, sanon ajatuksissani maisemalle: hei taas ja kiitos, 

pikaisiin näkemiin.



Merja Korpisaari

 


maanantai 2. marraskuuta 2020

Haaveita ja unelmia

 Jäsenen blogikirjoitus: 


Googlaamalla löytyy edelleen kaupparekisteritieto yrityksestäni Kirjavat Puutarhat Tmi (vuodesta 2002 vuoteen 2016), ei tosin toimintaa ollut lainkaan ikinä, mutta siitä edelleen löytyy kuvaus:

Yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden strategisiin tavoitteisiin perustuva koulutus- ja konsultointituki, johon voi liityä myös majoitus-, virkistys- ja ravitsemustoimintaa.

Muistan hyvin nyt, että tuossa vaihessa, vuosituhannan alussa, unelmoin ja haaveilin omaehtoisesta toiminnasta mm. hankkimalla jostain jonkin vanhan koulun tms. tilan, jossa pitäisin erilaisia kursseja ja valmennuksia siten, että osallistujat voisivat myös majoittua sekä huolehtisin myös muutoin heidän hyvinvoinnista tilaisuuksien aikana. Tämä olisi vaatinut myös suurta elämänmuutosta puolisolta.

Strateginen haaveeni (tavoite) ei koskaan toteutunut, mutta yhä tuo ”kirjavat puutarhat” -ajatus kulkee jollain tasolla aatoksissani. Se liittyy edelleen itsetuntemuksen kasvattamiseen sekä ihmisten erilaisuuteen, sen ymmärtämiseen (tietoisuuden kautta), hyväksymiseen ja hyödyntämiseen.

Tässä HSP Suomi ry:n toiminnassa reilun vuoden aktiivisesti mukana olleena olen saanut paneutua yksilön erityisherkkyyteen/herkkyyteen suhteessa kaikkien ihmisten omanlaiseen erityisyyteen, erilaisuuteen ja moninaisuuteen. Jäsenenä ja vapaaehtoisena voin olla osallisena ja vertaisena yhdistyksen tapahtumissa muiden jäsenten kanssa. Hallituksen jäsenenä ja asiantuntijatyöryhmän vetäjänä saan olla mukana vaikuttamassa yhdistyksen toimintaan pitkäjänteisemmin ja laajemmin yhdistyksen strategian kolmen painopisteen mukaisesti; voimaantumisessa, viestinnässä ja vaikuttamisessa. Esimerkiksi asiantuntijatyöryhmän yhtenä keskeisenä tehtävänä on tuoda yhdistyksen jäsenten sekä muiden tutkijoiden ja opinnäytetöiden tekijöiden osaaminen näkyväksi. Siitä on hyvä nostaa esille yhdistyksen verkkosivujen jäsensivuilla HSP – tietopankissa olevat opinnäyte-esitteet ja opinnäytteet (vuonna 2020 valmistuneet sekä listaukset aiempien vuosien opinnäytteistä). Kannattaa tutustua myös työryhmän asiantuntijajäsenen blogikirjoitukseen Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä, jossa viitataan hänen ja kollegansa julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Rohkeasti herkkä -blogissa on myös useita vuosien aikana opiskelijoiden julkaisemia blogikirjoituksia.

Bloggarina itsekin olen kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan erityisherkkyyden lisäksi esiin myös ei-erityisherkkien näkökulman. Tosin varmaankin hiukan epätasapainoisesti, sillä olen tämän erityisherkkyyslöydökseni kanssa vasta alkutaipaleella, ja siten se varmaan jonkin verran korostuu kaikessa ajattelussa ja ilmaisussa. Asiaan saa konkretiaa jos tarkastelee ensimmäistä blogiani 9.6.2019 Herkkis ihmissuhteiden pyörteissä tai reilut puoli vuotta myöhemmin 27.2.2020 julkaistua blogia Kohtaamisten äärellä.

Olenko sitten elämässäni jotenkin epäonnistunut kun tuo Kirjavat Puutarhat Tmi ei toteutunutkaan? Ei ole muuten moni muukaan haave tai unelma toteutunut sellaisenaan, mutta ne ovat varmasti kannatelleet eteenpäin elämässä muutoin. Ulkoinen yrittäjyys ei varmaankaan toteutunut lähinnä oman turvallisuushakuisuuteni takia mutta näen, että samoja asioita (tosin ilman majoitus- tai ravintolatoimintaa) olen saanut toteuttaa yllin kyllin palkollisena työelämässä ja nyt eläkkeellä toimimalla yhdistyksessämme ja muualla lähinnä vapaaehtoisena. Haaveista ja unelmista puheen ollen on minulla niitä nytkin, mutta enpä kerro vielä.

Merja Leppänen